tiistai 8. joulukuuta 2009

Shocking torture case in Dagestan




On November 30, 2009, two residents of Makhachkala town (Dagestan), Sayputdinov Aselder (born 1984) and Magomedov Akhmed (born 1979), drove from the Shamkhal village located within the precincts of Makhachkala town to the Khasavyurt town. According to Aselder’s brother Said, Aselder went there to ask a girl there in marriage. On the way they picked up Pakhrutdinov Abdulla (born 1973).

The car was stopped by patrol police near the town of Kiziyurt. Aselder and Akhmed showed their documents whereas Abdulla jumped out of the car and made an attempt to run away. The police opened fire and shot him dead. Aselder and Akhmed were detained. Witnesses claim that they didn’t offer any resistance. They were taken to the police headquarters of Kiziyurt town. The following day, December 1, their relatives were notified that both were dead. They were told to arrive at the morgue and identify the corpses. The corpses bear numerous signs of torture. The video can be downloaded from this link:

http://rapidshare.com/files/316665966/_____________03.12.2009.mp4.html

Their relatives claim that there were people kept in custody over that night who heard Aselder and Akhmed screaming while being tortured. According to Gulnara Rustamova, a member of the “Mothers of Dagestan for Human Rights” organization, relatives of both Aselder and Akhmed lodged their reports on December 4 to the prosecutor’s office demanding that the investigation be opened. She also tells that relatives are intending to hold a protest rally on December 15 in Freedom Square in Makhachkala. The notification has been submitted to the municipality but they have not got any response. More than a thousand people are expected to take part in the rally.

Oksana Chelysheva


lauantai 31. lokakuuta 2009

MEMORIAL SAA SAHAROV-PALKINNON







Euroopan parlamentti antaa tämänvuotisen Saharov-mielipiteenvapauspalkintonsa venäläiselle Memorial-ihmisoikeusjärjestölle. Saharov-palkinto on vuodesta 1988 myönnetty henkilölle tai järjestölle, joka on merkittävällä tavalla puolustanut ihmisoikeuksia ja mielipiteenvapauden kaltaisia perusvapauksia.

Palkinnon myöntämiseen Memorialille vaikuttivat jatkuva toimittajien ja ihmisoikeusaktivistien ahdistelu, katoamiset ja murhat Venäjällä ja erityisesti Pohjois-Kaukasiassa.

Memorialin tekemän työn hinta on kova. Järjestö on menettänyt useita työntekijöitään, joita on tapettu, peloteltu hiljaiseksi tai jotka ovat joutuneet pakenemaan ulkomaille. Viimeisin järjestön murhattu työntekijä on heinäkuussa tapettu Natalia Estemirova.

Memorial vastaanottaa Saharov-palkinnon 16. joulukuuta Strasbourgissa. Palkinnon arvo on 50 000 euroa.

torstai 10. syyskuuta 2009

Gatajevit vapautettiin 25.9. asti


Liettualainen vetoomustuomioistuin päästi eilen 9. syyskuuta Hadizhat ja Malik Gatajevin odottamaan vapaina 25. syyskuuta pidettävää lopullista vetoomustuomioistuimen käsittelyä. Tuomioistuin kumosi Kaunasin alueoikeuden 14. elokuuta tekemän päätöksen pitää Gatajevit vangittuina. Heidät olisi tuolloin kuulunut vapauttaa, koska he olivat jo olleet vankilassa heille määrätyn 10 kuukauden tuomion ajan.

Gatajevit tuomittiin Kaunasissa 4. kesäkuuta kotiväkivallasta. Syyttäjä on valittanut alkuperäisestä päätöksestä ja vaatinut tuomioksi viittä vuotta, Gatajevit puolestaan valittivat tuomiosta vaatien sen kumoamista. 25. syyskuuta käsitellään molempien osapuolten valitukset, ja silloin odotetaan tuomioistuimen lopullista päätöstä asiassa.


Gatajevien on nyt mahdollista hakea vahingonkorvausta Liettuan valtiolta jouduttuaan istumaan vankilassa liian pitkään laittomin perustein.

Sekä Gatajevien perheelle että heidän ystävilleen ja tukijoilleen vetoomustuomioistuimen keskiviikkoinen päätös on yllättävä valonpilkahdus tässä traagisessa tapahtumasarjassa. Gatajevien tilanteelle haettiin julkisuutta muun muassa Vilnassa elokuun alussa järjestetyillä elokuvafestivaaleilla sekä Helsingissä 18.8. pidetyllä tukitapahtumalla.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Gatajevien vankeutta pidennettiin



Kaunasin käräjäoikeus pidensi 14.8.2009 Hadizhat Gatajevan ja Malik Gatajevin vankeutta 3 kuukaudella syyttäjä Nomeda Oskutyten vaatimuksesta. Perusteina oli mm. se, etteivät vangitut pääsisi "vaikuttamaan todistusaineistoon" tai "pakenemaan Groznyiin". Sekä Gatajevit että syyttäjä ovat valittaneet alkuperäisestä tuomiosta, ja vetoomustuomioistuimen käsittely alkaa 25.8.2009.


Gatajevien oli määrä vapautua 14.8. Heidät oli kutsuttu Helsingissä 18.8. pidettävään tukitapahtumaan. Tukitapahtumassa esitetään kello 18 Pirjo Honkasalon Melancholian 3 huonetta sekä oikeudessa 14.8. kuvattua uutta aineistoa. Esitysten jälkeen on keskustelutilaisuus, jossa mukana mm. Aki Kaurismäki ja Pirjo Honkasalo.


Kino Andorra, Eerikinkatu 11, Helsinki.

Liput 3 euroa.

tiistai 11. elokuuta 2009

Ulkomaiden puututtava rankaisemattomuuteen Venäjällä - Finrosforumin kannanotto


Tasavallan presidentti Tarja Halonen on paraikaa vierailulla Sotšissa, missä hänen on määrä käydä kahdenvälisiä keskusteluja Venäjän presidentin Dmitri Medvedevin kanssa. Edellytämme, että presidentti Halonen ottaa esille ihmisoikeuspuolustajien viimeaikaiset murhat Venäjällä ja maan ihmisoikeustilanteen tapaamisessaan presidentti Medvedevin kanssa. Lue lisää.

Hyväntekeväisyysjärjestön johtaja puolisoineen surmattiin





Tshetshenialaisen hyväntekeväisyysjärjestön Spasem pokolenien (suom. Pelastetaan sukupolvi) johtaja Zarema Sadulajeva ja hänen puolisonsa Alik Djabrailov löydettiin murhattuina 11.8.2009, päivä sen jälkeen kun heidät oli kidnapattu järjestön toimistosta Groznyista. Sadulajevan järjestö auttoi sodassa loukkaantuneita ja traumatisoituneita lapsia ja nuoria. Djabrailov oli istunut neljä vuotta vankilassa syytettynä kuulumisesta laittomiin aseellisiin ryhmiin. 
Sadulajevan ja hänen miehensä murha tapahtui vain vajaa kuukausi Memorialin ihmisoikeustyöntekijän Natalja Estemirovan murhan jälkeen. 


sunnuntai 9. elokuuta 2009

"Groznyin enkeli" vapauteen?




– Melancholian 3 huonetta -elokuvan juhlanäytös Hadizhat ja Malik Gatajevin vapautumisen kunniaksi 


Tiistaina 18.8.2009 klo 18 Helsingin Kino Andorrassa (Eerikinkatu 11)

Elokuvan jälkeen keskustelua, mukana ohjaajat Pirjo Honkasalo ja Aki Kaurismäki.


"Groznyin enkelinä" tunnetun Hadizhat Gatajevin ja hänen miehensä Malikin suomalaiset ystävät ja tukijat, heidän joukossaan Pirjo Honkasalo ja Aki Kaurismäki, ovat kutsuneet Gatajevit kunniavieraiksi Honkasalon palkitun, myös Hadizhat Gatajevista kertovan Melancholian 3 huonetta -dokumenttielokuvan juhlanäytökseen.
Elokuvan jälkeen keskustelua, mukana ohjaajat Pirjo Honkasalo ja Aki Kaurismäki.

Hadizhat ja Malik Gatajev ovat pitäneet useiden vuosien ajan orpokoteja tshetsheenilapsille sekä Groznyissä, Tshetsheniassa, että Kaunasissa, Liettuassa. Heidät pidätettiin väkivaltaisesti Liettuassa lokakuussa 2008 erilaisin tekaistuin perustein. Kesäkuussa 2009 heidät tuomittiin kotidespotismista kymmeneksi kuukaudeksi vankilaan. “Tuntuu käsittämättömältä, että ihmisiä tuomitaan vankilaan koska he rakastavat lapsiaan ja pyrkivät pitämään heistä huolta. Ja pelastavat lapsia, jotka eivät ole heidän omiaan”, kommentoi Aki Kaurismäki. “Koska käytössämme ei ole muita aseita kuin elokuvataide, käytämme sitä vaatiaksemme Gatajeveille oikeutta. Heidän karkotuksensa olisi oikeusmurha.”

Hadizhat ja Malik Gatajevin pitäisi päästä vapaaksi 14.8.2009. 

Liput: 3 e

TAPAHTUMAN JÄRJESTÄJÄT 

Pieni puu ry, Suomen Rauhanpuolustajat ry, Rosebud Books Oy, Sputnik Oy

Lisätiedot:
Anu Harju, p. 050 3581441

Teemu Matinpuro, p. 050 5941499

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Venäjä ketkuilee itseään irti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta




Jo useiden vuosien ajan venäläiset – erityisesti tshetsheenit – jotka ovat joutuneet Venäjän "terrorisminvastaisten" operaatioiden uhreiksi,  ovat hakeneet itselleen ja perheilleen oikeutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta. Ihmisoikeustuomioistuin toimiin toimii osana Euroopan neuvostoa. Venäjä häviää näistä tapauksista suunnilleen 95 prosenttia ja on kiltisti maksanut tuomioistuimen uhreille määräämät vahingonkorvaukset. Vuonna 2008 Venäjä maksoi miljoonia euroja kompensaatioita ihmisoikeusrikoksistaan. Maa ei kuitenkaan ole toteuttanut tuomioistuimen vaatimuksia ihmisoikeusrikosten lopettamisesta, niiden huolellisesta tutkimisesta ja syyllisten tuomisesta oikeuden eteen. Tämä saattaa johtaa siihen, että maa menettää paikkansa Euroopan neuvostossa, mutta nyt on lamppu syttynyt Kremlin päässä.


Heinäkuussa Venäjän hallitus julkisti uuden lain. Sitä käyttäen samaiset "terrorisminvastaisten" operaatioiden uhrit saavat hakea korvauksia Venäjän oikeuslaitoksen kautta. Ei ole kuitenkaan mitään takeita siitä, että Venäjän tuomioistuimet hyväksyvät uhrien tapaukset käsittelyynsä tai myöntävät vastaavia korvauksia kuin eurooppalaiset vastineensa. On myös olemassa pelko, että käsittelyajat pitenevät ja viranomaiset kasaavat uhrien päälle paineita tapaustensa pois vetämiseksi. Lisäksi on oletettavaa että tapaukset, jotka on jo viety Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, tullaan palauttamaan Venäjän oikeusistuimiin. 


Lyhyesti sanoen uuden lain käyttöönotolla saadaan estettyä tiedon levitys koskien Pohjois-Kaukasiassa vallalla olevaa rankaisemattomuuden ilmapiiriä ja laittomuuksia, joilla vahingoitetaan erityisesti ihmisoikeuksia. Strasbourgissa sijaitseva ihmisoikeustuomioistuin oli viimeisin keino välittää maailmalle tietoa tshetsheeneihin kohdistuvista laittomuuksista ja heidän kurjasta tilanteestaan.


Lue koko artikkeli täältä.



sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Laaja teos Tshetshenian sotarikoksista julkaistu




Venäläis-tshetshenialaisen ystävyysseuran (RCFS) merkittävä tutkimus toisen Tshetshenian sodan aikaisista sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan - International Tribunal for Chechnya - on julkaistu Venäjällä. Kaksiosainen kirja on saatavilla venäjäksi netistä, ja sen julkaisee Suomessa tuotantoyhtiö Sputnik. Päätös julkaista teos Suomessa johtuu siitä, että painetun version saaminen Venäjän ulkopuolelle on mahdotonta.

Englanninkielinen käännös tulossa.


Tutkimuksessa käsitellään juridisia mahdollisuuksia nostaa syytteitä sellaisia yksittäisiä henkilöitä vastaan, joita epäillään sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan toisen Tshetshenian sodan aikana. Näihin epäiltyihin kuuluu myös Venäjän nykyjohtoa.


15. heinäkuuta 2009 murhattu Memorialin ihmisoikeustyöntekijä Natalja Estemirova keräsi omalta osaltaan paljon tähän tutkimukseen päätynyttä aineistoa. Estemirova murhattiin Tshetsheniassa samana päivänä, kun International Tribunal for Chechnya -teos julkaisiin Moskovassa.

Teoksen kirjoittajat eivät kostotoimien pelossa paljasta kirjan venäläistä kustantajaa tai kirjan painopaikkaa. 


Teos on ladattavissa netistä:


Osa 1: http://www.scribd.com/doc/17647465/-1

Osa 2: http//www.scribd.com/doc/17647576/-2




International Tribunal for Chechnya

The Russian-Chechen Friendship Society's (RCFS) major study on war crimes and crimes against humanity during the Second Chechen War, International Tribunal for Chechnya, is now available in PDF:
Part 1:
http://www.scribd.com/doc/17647465/-1
Part 2:
http://www.scribd.com/doc/17647576/-2


The study looks at the legal prospects of initiating individual criminal proceedings against persons suspected of committing war crimes and crimes against humanity in the course of the military conflict in the Chechen Republic, including Russia's current leadership.
Natalia Estemirova, a leading member of the human rights organisation Memorial's office in the Chechen capital Grozny contributed much of the material that went into the study. She was murdered in Chechnya on 15 July 2009, the same day that the study was presented in Moscow.
The study can also be read at
http://www.tribunalchr.info/. The authors of the study will not disclose the publisher of the book or where it was printed for fear of reprisals. The book was presented to the public at the press conference in Moscow which was held on July 15. Just a few hours after the press conference in which Stanislaw Dmitrievskiy, Karinna Moskalenko and Oleg Orlov participated, the news came about Natalya Estemirova's abduction and murder.

The  study will also  be published soon in Finland by film director Aki Kaurismäki's publishing company, Sputnik, because it has proven impossible to take the paper edition outside of Russia.



Guardian Estemirovasta ja Tshetsheniasta



Brittilehti Guardianin Luke Harding on laatinut varsin ansiokkaan artikkelin Natalja Estemirovan murhasta, siihen johtaneista tapahtumista ja tekijöistä sekä sen vaikutuksista tshetsheenien tulevaisuuteen.


torstai 23. heinäkuuta 2009

CINEMA AGAINST LIES


Press release on 23 July 2009



CINEMA AGAINST LIES

– The Support Festival for Khadijat and Malik Gataev


1-7 August 2009 Vilnius, Lithuania 


PRESS CONFERENCE ON 1 AUGUST AT 4 PM IN FORUM CINEMAS VINGIS (VILNIUS, LITHUANIA)

Present EP and the Subcommittee on the Human Rights at the European Parliament, Heidi Hautala, and Finnish film directors Pirjo Honkasalo and Aki Kaurismaki.


“Cinema Against Lies” International Film Festival held in Vilnius on 1-2 August 2009 is organized as an act of public support and recognition towards Khadijat and Malik Gataev. 


"It is intolerable that innocent people are kept in prison", commentates Finnish film director Aki Kaurismäki, who supports and attends the festival. "Because we have no other weapon than cinema, we will use it to demand justice for the Gataevs."


For several years Khadijat and Malik Gataev have kept orphanages to Chechen children both in Grozny, Chechnya and in Kaunas, Lithuania. In June 2009 they were sentenced for family despotism for 10 months in jail. As they were initially arrested on 14 October 2008, they should be released on 14 August 2009. However, there is not enough exact information about their release, and even if they are released, they might face the deportation back to Chechnya. That could prove fatal them, and it must not be allowed to happen.


An international group of supporters of Khadijat and Malik Gataev as well as of their children have organized the “Cinema Against Lies” film festival in Vilnius to raise public awareness in Lithuania and remind politicians of Lithuania about the obligation to comply to the norms of the membership in the European Union. 


ORGANISERS OF THE FESTIVAL

individuals in Lithuania, Little Tree, Finnish Peace Committee, Rosebud Books Oy, Sputnik Oy


PROGRAMME

Pirjo Honkasalo is going to screen the acclaimed “The 3 Rooms of Melancholia” to remind what kind of family the Gataevs had created in the long years prior to the blow at the back by the Lithuanian authorities. The other films are:


"I Hired a Contract Killer"; "Drifting Clouds"; "Take Care of Your Scarf,  Tatjana"; "The Man Without a Past" by Aki Kaurismaki 

"Disbelief" by Andrey Nekrasov (Russia)

"Welcome to North Korea" by Linda Jablonska (Checz Republic)

"Grenel Agreements" by Nikolay Olejnikov (Russia)

"In the Shadow of the Holy Book" by Arto Halonen (Finland)

"Barzakh" by Mantas Kvedaravicius (Lithuania)

"Where Is My Friend's House?" by Abbas Kiarostami (Iran)

"Eternity And a Day" by Theo Angelopoulos (Greece)

"Frozen Land" by Aku Louhimies (Finland)


VENUE & TICKETS

Forum Cinemas Vingis, Savanoriu pr. 7, Vilnius, Lithuania, tel. +370 52644764

http://www.forumcinemas.lt/cinemas/

Ticket prices 5 EUR

Note: Screenings times will be announced later.


CONTACT IN LITHUANIA CONTACT IN FINLAND

Mr Giedrius Zubavicius Ms Susanna Okker

Tel. +37069839383 Tel. +358456702023

giedriuszubavicius@yahoo.com susanna.okker@gmail.com

Webpage (in Finland) www.cinemafhr.net 


CINEMA FOR HUMAN RIGHTS (aka Cinema Against Lies)

Lehdistötiedote 23.7.2009 

Julkaisuvapaa heti 



CINEMA FOR HUMAN RIGHTS (aka Cinema Against Lies)

Hadizhat and Malik Gatajevin tukifestivaali

1.–7.8.2009 Vilna, Liettua



LEHDISTÖTILAISUUS LAUANTAINA 1.8.2009 KLO 16 FORUM CINEMAS VINGIS (VILNA, LIETTUA)

Paikalla Heidi Hautala ja suomalaisohjaajista Aki Kaurismäki ja Pirjo Honkasalo.


Kansainvälinen Cinema for Human Rights, joka pidetään Vilnassa 1.-7.8.2009, järjestetään Hadizhat ja Malik Gatajevin tilanteen tunnustamiseksi ja tukemiseksi.


On sietämätöntä, että viattomia ihmiä pidetään vankilassa”, kommentoi tapahtumaa tukeva ja siihen osallistuva elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki. “Koska käytössämme ei ole muita aseita kuin elokuvataide, käytämme sitä vaatiaksemme Gatajeveille oikeutta.”


Hadizhat ja Malik Gatajev ovat pitäneet useiden vuosien ajan orpokoteja tshetsheenilapsille sekä Groznyissä, Tshetsheniassa, että Kaunasissa, Liettuassa. Kesäkuussa 2009 heidät tuomittiin Liettuassa kotiväkivallasta kymmeneksi kuukaudeksi vankilaan. Pidätys tapahtui 14. lokakuuta 2008, joten heidät tulisi vapauttaa 14. elokuuta 2009. Tällä hetkellä heidän vapauttamisestaan ei kuitenkaan ole varmuutta, ja vaikka vapauttaminen tapahtuisi asianmukaisesti, voidaan heidän karkottaa takaisin Tshetsheniaan. Tämä voi osoittautua kohtalokkaaksi ja se täytyy estää.


Kansainvälinen Gatajevien tukiryhmä järjestää Cinema for Human Rights -elokuvafestivaalin Vilnassa nostaakseen tapauksen julkisuuteen ja muistuttaakseen liettualaisia poliitikkoja Euroopan unionin laeista. Juuri valittu Euroopan parlamentin ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja Heidi Hautala tukee tapahtuman tavoitteita ja aikoo osallistua festivaalille.


TAPAHTUMAN JÄRJESTÄJÄT

Liettualaiset yksityishenkilöt, Pieni puu ry, Suomen Rauhanpuolustajat ry, Rosebud Books Oy, Sputnik Oy


OHJELMA

Festivaalilla esitetään Pirjo Honkasalon tunnustusta saanut dokumentti Melacholian 3 huonetta osoituksena siitä, millaisen perheen Gatajevit olivat luoneet ennen kuin Liettuan viranomaiset aloittivat hyökkäyksensä heidän työtään kohtaan. Muu ohjelma:


Aki Kaurismäki: Pidä huivista kii, Tatjana; I Hired a Contract Killer; Mies vailla menneisyyttä; Kauas pilvet karkaavat

Arto Halonen: Pyhän kirjan varjo

Aku Louhimies: Paha maa

Abbas Kiarostami (Iran): Where Is My Friend's House? 

Theo Angelopoulos (Kreikka): Eternity And a Day

Andrej Nekrasov (Venäjä):  Disbelief

Andrej Jablonska (Tshekki):  Welcome to North Korea

Nikolaj Olejnikov (Venäjä):  Grenal Agreement

Mantas  Kvedaravicius (Liettua): Barzakh


ESITYSPAIKKA JA LIPUT

Forum Cinemas Vingis, Savanoriu pr. 7, Vilnius, Lithuania, puh. +370 52644764

http://www.forumcinemas.lt/cinemas/

Liput 5 euroa

Esitysajat ilmoitetaan myöhemmin.


SUOMEN YHTEYSTIEDOT LIETTUAN YHTEYSTIEDOT

Susanna Okker Giedrius Zubavicius

Puh. 0456702023 Puh. +37069839383

susanna.okker@gmail.com giedriuszubavicius@yahoo.com


Festivaalin kotisivut www.cinemafhr.net


maanantai 20. heinäkuuta 2009

Kadyrov pelkäsi Estemirovan paljastuksia


Uutistoimisto AP julkaisi tänään Musa Sadulayevin ja Steve Guttermanin laatiman artikkelin. Se tuo näkyviin pitkän uhkailujen ketjun, jonka Tshetshenian presidentti Kadyrov kohdisti Memorialin Natalja Estemirovaan. "Käteni ovat veressä kyynärpäihin asti", Kadyrov kehuskeli vuoden 2008 keväällä, ja jatkoi tiedustelemalla tietoja Estemirovan perheestä ja tyttärestä. Englanninkielinen artikkeli täällä.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Memorial keskeyttää työnsä Tshetsheniassa


Venäläinen ihmisoikeusjärjestö Memorial keskeyttää toimintansa Tshetsheniassa Natalja Estemirovan murhan jälkeen. Järjestön johtajan Oleg Orlovin mukaan päätös tehtiin perjantaina 17.7.2009. Lisäksi Tshetshenian presidentti Ramzan Kadyrov on uhannut haastaa Orlovin kunnianloukkauksesta oikeuteen Orlovin syytettyä Kadyrovia 15.7. kuolleen Estemirovan murhasta.


perjantai 17. heinäkuuta 2009

Filmifestivaali Gatajevien tueksi Vilnassa



Suomalaisista, liettualaisista ja venäläisistä koostuva Gatajevien tukiryhmä järjestää Liettuan pääkaupungissa Vilnassa elokuvafestivaalin 31.7. - 2.8.2009. Festivaalin tarkoituksena on kohdistaa huomio syyttömänä vangittuihin ja tuomittuihin Hadizhat ja Malik Gatajeviin, joita pahimmillaan uhkaa karkotus Tshetsheniaan. Kolmipäiväisen festivaalin aikana esitetään Pirjo Honkasalon palkittu Melancholian 3 huonetta, kaksi Aki Kaurismäen elokuvaa, Arto Halosen Pyhän kirjan varjossa, Andrei Nekrasovin Disbelief sekä Mantas Kvedaraviciuksen koskettava kuvaus Tshetsheniassa kadonneita sukulaisiaan takaisin odottavien parissa.
Perjantaina 31.7. festivaalin lehdistötilaisuudessa ovat mukana kaikki edellä mainitut ohjaajat.

Festivaalia tukevat muun muassa tuotantoyhtiö Sputnik ja Rosebud-kirjakaupat.

tiistai 16. kesäkuuta 2009

GATAJEVIT AHDINGOSSA LIETTUASSA JA TSHETSHENIASSA




 


Zhima Dittin edustajat tapasivat Malik Gatajevin ja tämän Liettuassa asuvat kasvattilapset heinäkuussa 2008.



Hadizhat ja Malik Gatajev ja heidän adoptoimiensa lasten tilanne Liettuassa on mutkistunut entisestään. Viime vuoden lokakuussa Hadizhat ja Malik pidätettiin, syytteinä oli tuolloin muun muassa rahankiristys, kasvattilasten pahoinpitely ja myöhemmin lisäksi lasten salakuljetus. Tilanteen kärjistymiseen ovat ovat mitä ilmeisimmin vaikuttaneet aikuisiksi Gatajevien perheessä varttuneiden lasten erimielisyydet vanhempiensa kanssa muun muassa vapaa-ajan vietosta ja tshetsheenien ja länsimaiden kulttuurieroista.  
Pidätettyinä ollessaan Gatajevit pidettiin tiukasti ulkopuolisten kontaktien ulottumattomissa, eivätkä he saaneet tavata muita kuin lakimiehiään. Perheen ystäviä ja muita apuun tulleita ahdisteltiin ja uhkailtiin, heidän taloihinsa tehtiin kotietsintöjä ja tietokoneita takavarikoitiin. Todistajina toimineiden lasten lausuntoja on saatu kyseenalaisin keinoin ja niitä on myös vääristelty. Kaiken kaikkiaan oikeusprosessissa on ollut merkittäviä puutteita. 

4. kesäkuuta 2009 Hadizhat ja Malik Gatajev tuomittiin kymmenen kuukauden ehdottomiin vankeusrangaistuksiin "perheen sisäisestä despotismista". Tuomitut vapautuvat elokuussa. Heidän tukijansa eri puolilla Eurooppaa ovat järkyttyneitä Liettuan oikeuslaitoksen ja erityisesti syyttäjän toimista ja paikoin epäammattimaiselta vaikuttaneesta käytöksestä. Sekä Gatajevia että näiden adoptoimia lapsia on prosessin kuluessa useasti uhattu karkottamisella takaisin Tshetsheniaan. Paluu Tshetsheniaan vaarantaisi sekä Hadizhatin, Malikin että Liettuassa hyvään toipumisen alkuun päässeiden lasten terveyden ja tulevaisuuden. 

Perhettä Liettuassa tukenut saksalainen Kaukasuskinder-järjestö on vetänyt pois suurimman osan rahoituksestaan. Gatajevien alaikäisistä lapsista suurin osa on sijoitettu Vilnan SOS-kylään. Kaukasuskinderin mukaan Gatajevien Groznyissa sijaitsevassa Rodnaja Semja -talossa ei enää olisi lapsia, joten Rodnaja Semjata tukenut Cap Anamur -järjestö vetäytyi tukijoukoista. Groznyin-talossa asuu kuitenkin yhä viisitoista 2–18-vuotiasta lasta, joita hoitaa tällä hetkellä yksinään Malikin sisko Madina. He ovat suurissa taloudellisissa vaikeuksissa Cap Anamurin taloudellisen tuen loputtua. Heiltä puuttuu rahaa ruokaan, vaatteisiin ja muihin perustarpeisiin. Jos talo joudutaan sulkemaan, lapset ovat vaarassa päätyä takaisin kadulle.
Lisähuolta Madina Gatajevalle on aiheuttanut Itävallassa asuva tshetsheeni, joka on kirjelmöinyt Gatajevien tilanteesta muun muassa Tshetshenian pääsyyttäjänvirastoon ja tasavallan lasten koulutuksesta vastaavaan elimeen. Nämä ovat uhanneet sulkea Rodnaja Semjan. Muutama venäläinen ihmisoikeusjärjestö on kuitenkin aloittanut neuvottelut tshetsheeniviranomaisten kanssa asian järjestämiseksi lasten kannalta parhaimmalla mahdollisella tavalla. Lisäksi Gatajevien tukijat Liettuassa keskustelevat Cap Anamurin edustajan kanssa tuen jatkamisesta Rodnaja Semjalle. 


http://gataevs.weebly.com/

Tapauksesta on uutisoinut mm. YLE.

Zubairajevin siskoa syytetään kunnianloukkauksesta


Toukokuussa Volgogradin vankilasta Novosibirskiin siirretyn tshetsheenin Zubair Zubairajevin tämänhetkisestä olinpaikasta ei ole tietoa. Zubairajev vietiin toukokuun lopulla junalla Jekaterinburgiin, jossa hänet hakattiin. Sen jälkeen hänet tiettävästi tuotiin takaisin Novosibirskiin, mutta nyt ei tiedetä, missä hän on.
Kesäkuun alussa Zubairin siskolle Malikalle Groznyiin oli toimitettu kirje, jossa ilmoitettiin, että Volgogradin vankilan johto nostaa Malikaa vastaan syytteen kunnianloukkauksesta. Malika on aktiivisesti hakenut oikeutta syyttömänä tuomitulle ja kidutetulle veljelleen. Saman vankilan johto oli nostanut syytteen kunnianloukkauksesta myös venäläistoimittaja Jelena Maglevannajaa vastaan. Maglevannaja, jolle langetettiin 200 000 ruplan sakot, haki toukokuun lopussa poliittista turvapaikkaa Suomesta.


maanantai 15. kesäkuuta 2009

Groznyin yliopisto kiristänyt ulkonäköohjeita




Tshetshenian valtionyliopisto Groznyissa on kiristänyt kuluneena keväänä naispuolisten opiskelijoiden pukeutumisohjeita. Tyttöjä on kielletty maalaamasta kynsiään ja käyttämästä rannepituutta lyhyempiä hihoja sekä lenkkareita. Huivin pakkokäyttö on tullut voimaan jo aiemmin. Tämän lisäksi kaikkien opiskelijoiden tulee käyttää erityistä univormua, jonka kerrotaan olevan kallis ja valmistettu huonoista materiaaleista. 
Paikallinen lähde kertoi, että pukeutumisohjeiden noudattamista valvotaan tarkasti, ja naisopiskelijoita on väliaikaisesti erotettu yliopistosta esimerkiksi lakattujen kynsien vuoksi. Pukeutumisohjeita kritisoineita tyttöjä on myös pahoinpidelty.

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Hymyilevä ystäväni




Fifi-verkkolehden blogissa  summataan Tshetsheniasta Suomeen paenneen Usamin tarina.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Novaja Gazeta palkittiin – Tshetshenia on kuitenkin kielletty aihe


Kansainvälinen lehdistöinstituutti IPI luovutti venäläiselle Novaja Gazeta -lehdelle sananvapauspalkintonsa 7. kesäkuuta 2009 Helsingissä. Lehden sanotaan olevan yksi harvoista julkaisuista, jotka harjoittavat tutkivaa journalismia Venäjällä. Useita Novaja Gazetan toimittajia on murhattu, tunnetuin heistä on tietenkin Anna Politkovskaja. Mutta miksi lehti ei enää kirjoita Tshetsheniasta ja Pohjois-Kaukasian asioista? Lue kommentti.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Islamin merkitys nyky-Tshetsheniassa





Etnografi ja kirjailija Zalpa Bersanova on vuosikausia tutkinut tshetsheenien muuttuvia käsityksiä perinteistään ja arvoistaan. 

Tässä kirjoituksessa Bersanova selvittää maanmiestensä suhdetta muun muassa islamiin. Bersanova oli vuonna 2005 ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi yhdessä 35 venäläisnaisen kanssa.



Viidentoista viime vuoden aikana olen systemaattisesti suorittanut kyselyjä tshetsheenien joukossa tiedustellen heidän mielipiteitään omista tavoistaan ja uskomuksistaan, arvoistaan ja uskonnostaan. Vuonna 2004, kysyessäni haastateltaviltani ”mitä arvoa pidät kaikkein tärkeimpänä tshetsheenien hengellisessä elämässä”, enemmistö vastanneista (68 prosenttia) vastasi ”uskoa”. Useita vuosia aiemmin heidän vastauksensa olisivat kuuluneet ”säädyllistä käytöstä”, tai ”rohkeutta” tai ”itsehillintää” tai ”oikeudenmukaisuutta”. Tämä muutos on helppo selittää. Uskonnosta on muodostunut hengellinen ”turvapaikka”, jossa ihmiset yrittävät saada rauhan arkielämän julmuudesta.

Tshetsheenit ovat mielestään vapaita uskonnon painostavista muodoista. Heidän uskonsa on islam, mutta he eivät seuraa sitä sokeasti. Mikään ei voi tukahduttaa perustavaa laatua olevaa valinnanvapautta, joka on a priori oletusarvo tshetsheenien kulttuurissa. 1800-luvun kuuluisa vapaustaistelija imaami
Shamil sanoi tshetsheeneistä, että heistä ei voi saada pois adatia, jolla tarkoitetaan perinteisten lakien ja käyttäytymisnormien muodostamaa verkostoa. Jos tavallinen tshetsheeni huomaa, että adat ja islamin periaatteet ovat ristiriidassa keskenään, hän aina käytännössä noudattaa adatia samalla kun teoriassa vaalii islamilaista lakia.

On tärkeää huomata, että tshetsheenit 1600-luvulla valitsivat islamin, koska sen ajatus kaikkien ihmisten tasa-arvosta teki heihin suuren vaikutuksen. Mutta he omaksuivat islamin omalla tavallaan valiten sen opinkappaleista ne elementit, jotka eivät olleet ristiriidassa heidän omien perinteidensä tai adatin kanssa. Tshetsheenit ovat esimerkiksi ylläpitäneet verikoston perinnettä kauan islamiin kääntymisensä jälkeen, vaikka se on ristiriidassa islamin oppien kanssa. (Tshetsheenien historiassa on ollut aikoja, jolloin verikosto on ollut ”lakkautettuna”. Näin tapahtuu yleensä silloin, kun käydään ankaraa taistelua ulkopuolista vihollista vastaan.) 1800-luvulla, kun tshetsheenien naapurit vannoivat valansa Koraanilla, tshetsheenit jatkoivat ikiaikaista käytäntöään ja vannoivat vaimojensa tai kuolleiden esi-isiensä nimeen. Adat turvaa naisten kunnian ja oikeudet islamin lakeja paremmin. Se esimerkiksi kieltää halaamasta tai suutelemasta naista julkisesti, tai ottamasta huivia pois tytön päästä. Jos nuori mies syyllistyi johonkin noista, hänen oli pakko joko mennä tytön kanssa naimisiin tai maksaa häpäistyn tytön verestä. Toisin kun naapureillaan – osseeteilla, khevsureilla jne. – tshetsheeneillä adat soi avioeron sattuessa vaimolle samat oikeudet kuin miehelle. Adatin ja sharia-lain välillä on vielä yksi merkittävä ero: Adat ei salli ihmisten ruumiillista rankaisemista. Sen mukaan rangaistusta ei kohdistettu henkilöön itseensä, vaan hänen kuvaansa. Sen vuoksi teiden varsille nousi pieniä ”kirouksen mäkiä”, joita kohti ohikulkijat heittivät kiviä paheksuakseen epäsosiaalisiin loukkauksiin syyllistyneitä. Myöskään lapsia ei kuritettu ruumiillisesti, koska arveltiin että lyödystä lapsesta kasvaisi pelkuri.
 
 
Verikosto rikosten ehkäisijänä
 
Annan esimerkin siitä, miksi tshetsheenit ovat arvoasteikossa säilyttäneet adatinsa islamia korkeammalla. Yksi tshetsheenien ankarimmista käytännöistä on verikosto, joka on vastoin islamin lakeja. Tshetsheenit eivät kosta ainoastaan murhaa, vaan myös heihin kohdistetut loukkaukset ja haavat. Erityisesti vuoristolaisten keskuudessa oli tapana, että väkivallantekoon syyllistyneet maksoivat uhreilleen hyvitystä, joka laskettiin mittaamalla paljonko loukkaantuneen haavan pituus oli vehnänjyvinä. Ehkäpä verikoston uhka on yksi syy tshetsheenien hillittyyn julkiseen käytökseen. Hehän tietävät hyvin millainen rangaistus odottaa rikokseen syyllistynyttä. Heidän täytyy huolellisesti tarkkailla jokaista sanaansa ja tekoaan. Tshetsheeneillä on sanonta: ”Lääkäri voi parantaa miekan aiheuttaman haavan, mutta vain miekka voi parantaa sanojen aiheuttaman haavan.” Se tarjoaa kiinnostavan (joskin epätarkan) vastakohdan englantilaiselle sanonnalle: ”Kepit ja kivet saattavat rikkoa luuni, mutta sanat eivät voi minua vahingoittaa.”
Entisaikoina verikosto oli instituutiona niin vahva, että se usein ylitti viralliset valtarakenteet, ja sen ymmärrettiin tuovan mukanaan lahjomattomuutta. ”Verikosto levittää ympärilleen pelon piirin, joka vahvistaa vuoriston kansaa”, kirjoitti A. Solzhenitsyn.
 
Tshetsheenit uskovat lujasti, että jos verikostoa ei olisi, on mahdollista että he yksinkertaisesti tappaisivat toisiaan loputtomiin. Tuon vahvan perinteen vuoksi murhien määrä tshetsheenien keskuudessa on aina ollut alhainen. Verikostolle alttiiksi joutumisen seuraukset eivät olisi katastrofaaliset vain murhaajalle itselleen vaan myös hänen sukulaisilleen, joista verikosto-oikeuden mukaan kuka hyvänsä saattoi tulla tapetuksi, erityisesti mikäli murhaaja itse piiloutui. Siksi jonkun tappaminen nähtiin kohtalona, jota piti välttää hinnalla millä hyvänsä. Tshetsheenit kertovat tarinaa isästä ja pojasta, jotka olivat tappaneet vastustajansa taistelussa. Paetessaan rikospaikalta poika kysyy isältä: ”Jos kerran voitimme, miksi meidän pitää paeta?”
Historiasta tiedämme, että oli tapoja välttyä verikostolta. Perheenpäät saattoivat kokoontua yhteen ja antaa tappajalle anteeksi, tai voitiin käyttää erilaisia rituaaleja joiden avulla tappo sovittiin. Vielä nykyäänkin on mahdollista antaa anteeksi tappajalle. Toisaalta myös koston julmat muodot, jotka eivät noudata perinteisten tapojen tarkkaan harkittua rituaalia, ovat lisääntyneet viime vuosina.
Kyselyissäni 70 prosenttia vastanneista piti verikostoperinteestä luopumista välttämättömänä, mutta loppujen mielestä perinteen noudattamista voitaisiin lykätä joksikin aikaa, kunnes sota olisi loppunut.
 
Seuraavassa hieman positiivisempi esimerkki. Adat merkitsee tavanomaista oikeutta, mutta on olemassa myös sosiaalisia traditioita. On tarpeen huomata, että adatin lisäksi myös näitä sosiaalisia traditioita pidetään toisinaan tärkeämpina kuin islamilaisen lain noudattamista. Kuulin tarinan, joka panee ajattelemaan vieraanvaraisuuden arvostamista tshetsheenien nyky-yhteiskunnassä. Eräs vanha mies kutsui kotiinsa joukon ihmisiä, jotka olivat paenneet ilmahyökkäysten kohteeksi joutuneesta kylästä. Hän otti heidät ystävällisesti vastaan, antoi heille ruokaa ja makuusijan. Seuraavana aamuna pakolaiset tajusivat, että mies oli juuri menettänyt ainoan poikansa. Islamin lakien mukaan poika olisi pitänyt haudata edellisenä päivänä ennen auringonlaskua. Tässä tapauksessa vanha mies oli kuitenkin pitänyt tshetsheenien vieraanvaraisuuden perinnettä pyhempänä kuin islamia. Tshetsheenit sanovat: ”Ruumiin voi laittaa minne hyvänsä, mutta vieras tulee ottaa vastaan perinteitä noudattaen.” Vanha mies otti sanonnan kirjaimellisesti.
 
Kaikki tämä osoittaa, että tshetsheenit suhtautuvat islamiin kriittisesti, avoimesti ja luottavaisesti. He uskovat, että heidän omat perinteensä ja aatteensa ovat samanarvoisia. Silti tshetsheenien joukossa on selvästi kasvava joukko niin kutsuttuja uskonnollisia fanaatikkoja. Miten se on mahdollista? Joidenkin ulkopuolisten silmin saattaa näyttää siltä, että fanaattisuutta on luonut tshetsheenien perinteinen sufi-rituaali, zikr, joka helposti tuo mieleen ekstaasin, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Uskonnollinen fanaattisuus tuli Tshetsheniaan muista lähteistä kuin sufi-traditioista.
 
 
Ruslanin tarina
 
Mistä sitten tulevat terroritekoja tekevät uskonnolliset fanaatikot? Luulen että asiaa valaisee erään Ruslan-nimisen tshetsheenimiehen tarina. Hän oli vuonna 2002 Moskovan Dubrovka-teatterin kaapanneiden terroristien joukossa. Hänen tarinansa osoittaa myös, että wahhabismin ideologia ei ole ristiriidassa vain todellisen islamin kanssa, vaan myös – mikä kenties on vielä tärkeämpää – tshetsheeniperinteiden kanssa. Ruslanin tarina toistuu muodossa tai toisessa yhä uudestaan ja uudestaan nyky-Tshetsheniassa.
 
Ennen ”wahhabiitiksi” tulemistaan Ruslania pidettiin kelpo nuorena miehenä. Hänen ainoa heikkoutensa oli, että hän rakasti kovasti naisia ja vietti kutakuinkin vapaamielistä elämää. Hänen isänsä oli erittäin hyväntahtoinen, kunnollinen mies. Isä oli orpo, joten saatuaan oman perheen se tuotti hänelle suurta mielihyvää, ja hän piti tarkasti silmällä lastensa kasvatusta.
Kahden Tshetshenian sodan välillä pahamaineinen arabitaistelija Khattab johti kapinallisten koulutusleiriä Gudermesin kaupungissa. Ruslan, 20, meni sinne ystäviensä kanssa silkasta uteliaisuudesta nähdäkseen mitä siellä tehtiin. Hän palasi kotiin 200 dollaria rikkaampana. Hänen isänsä kysyi missä hän oli ollut ja mistä saanut rahat. Isä meni itse katsomaan Khattabin harjoitusleiriä. Kolmen päivän kuluttua sekä isä että poika olivat silmiinpistävästi muuttuneet. Isä näytti siltä kuin hänet olisi hypnotisoitu. He molemmat alkoivat julistaa että on vain yksi jumala, Allah, ja että Muhammed on hänen profeettansa. Muita uskonnollisia hahmoja tai profeettoja ei ole, ja uskonnollisiin tapahtumiin osallistuminen on turhaa eikä mitää aiemmankaltaisia harjoituksia tarvita. Perheen oli vaikea selviytyä kahden wahhabiitin kanssa. Ruslan pakotti äitinsä ja sisarensa pitämään hijabia. Heidän kieltäytyessään Ruslan sanoi äidilleen: ”Jos et olisi minut synnyttänyt nainen, tappaisin sinut.”
 
Tshetsheenikulttuurissa äiti on pyhä, eikä lapsilla ole koskaan oikeutta olla tottelematta häntä. Ruslan pakotti isänsä eroamaan vaimostaan ja naimaan toisen (joka oli myöhemmin Nordostissa panttivankeja ottaneiden joukossa). Ruslan ilmoitti sisarilleen, että nämä voisivat tavata miehiä hänen luvallaan ja hänen läsnäollessaan. Hän kutsui luokseen wahhabiittitovereitaan ja käski sisarensa valita puolison heidän joukostaan. Tämä oli jälleen yksi vakava loukkaus tshetsheenitraditioita kohtaan. Sitä, että sisaret keskustelevat naima-asioista veljensä kanssa, pidetään erittäin epäeettisenä, kuten myös senkaltaisten tunteiden osoittamista veljen läsnäollessa. Ruslan sanoi lisäksi, että mies voisi naida nuorimman sisarensa. Tshetsheenilakien mukaan on tietenkin mahdotonta naida ei vain veljeä vaan myös kaukainen sukulainen. Ennen pidettiin häpeällisenä naida omaan teipiin eli klaaniin kuuluva mies.
 
Ruslan opiskeli Tshetsheniassa islamilaisessa tiedekunnassa. Sieltä hän löysi vaimonsa, joka myös oli wahhabiitti. Toisen sodan alkaessa hän liittyi taistelijoihin isänsä ja vaimonsa kanssa, mutta ei koskaan varsinaisesti sotinut. Harjoitellessaan aseen käyttöä Ruslanin vaimo vahingossa laukaisi sen vahingoittaen miestään, joten he palasivat kotiin. Sen jälkeen he kaikki lähtivät Bakuun, Azerbaidzhaniin. Kun ratsiat tshetsheenipakolaisia vastaan alkoivat Bakussa, he palasivat Tshetsheniaan. Eräänä yönä kello neljä federaation joukot pidättivät heidät kotona. Isä hakattiin pahoin, ja Ruslan vietiin pois aseistetulla joukkojenkuljetusvaunulla. Hänen äitinsä juoksi ajoneuvon perässä kunnes se katosi näkyvistä.
 
Federaation sotilaat hakkasivat Ruslanin pahoin ja heittivät hänet sitten pois miehistönkuljetusvaunusta. Taksinkuljettaja löysi hänet ja vei kotiin. Sen jälkeen Ruslan vaimoineen ja lapsineen lähti Tshetsheniasta, luultavasti Georgiaan tai Azerbaidzhaniin. Siellä hänet värvättiin Nordost-operaatioon. Hänelle vakuutettiin, että Venäjä tulisi myöntymään heidän vaatimuksiinsa, että panttivankien vapauttamisesta neuvoteltaisiin, ja että sota Tshetshenian tasavallassa päättyisi. Ne, jotka menehtyisivät teatterikaappauksessa – suorittaessaan pyhää velvollisuuttaan – pääsisivät paratiisiin. Ruslan, samoin kuin hänen isänsä toinen vaimo, kuoli kaasumyrkytykseen panttivankien evakuoinnin yhteydessä.
 
Ruslan oli testamentannut vaimonsa ja lapsensa wahhabiittiystävälleen, joka noudatti Ruslanin tahtoa. Ruslanin vanhemmilla ei ole oikeutta poikansa lapsiin, mikä on täysin vastoin tshetsheeniperinteitä. Niiden mukaan lapset kuuluvat isälle ja hänen sukulaisilleen avioeron sattuessa tai jos heistä tulee orpoja. Federaation joukot veivät mukanaan Ruslanin isän ja tämän nuoremman pojan Nordostin kaappauksen jälkeen. Isä lupasi kertoa kaiken mitä tiesi mikäli poika vapautettaisiin. Hänet vapautettiinkin, mutta pahasti pahoinpideltynä ja pää muovipussiin käärittynä. Jos kulkukoirat eivät olisi repineet muovia hänen päänsä ympäriltä sen jälkeen, kun hänet oli heitetty pois tajuttomana, hän olisi tukehtunut kuoliaaksi. Hän jäi henkiin, mutta masentui syvästi. Hänen isänsä on yhä kateissa.
 
 
Wahhabiitteja ei hyväksytä
 
Viimeisten kyselyjeni yhteydessä enemmistö vastanneista oli sitä mieltä, että vaarallisin asia tai ilmiö Tshetsheniassa oli wahhabismi. Ei ainoastaan koska se on ristiriidassa todellisen islamin kanssa, mutta myös koska siinä toimitaan täysin tshetsheenitraditioiden vastaisesti. Itse asiassa tshetsheenit pelkäävät wahhabiitteja melkein lamaantumiseen asti. He pelkäävät joutuvansa wahhabiittien kohteiksi ja leimautuvansa ”pettureiksi”, jos uskaltautuvat työskentelemään hallitukselle tai toimimaan opettajina tai poliiseina. Nuorten miesten pelätään päätyvän wahhabiittien värväämiksi, jättävän perheensä ja ryhtyvän terroristeiksi. Aivan samoin kuin federaation joukkojen tai paikallisen tshetsheenimiliisin, myös wahhabiittien nähdään toimivan lakien ulkopuolella ja piittaamatta vähääkään uhreistaan.
 
Valtaosa tshetsheeneistä tuntee huonosti islamia, vaikka he muslimeita ovatkin. Vain harvat tietävät siitä tarpeeksi kyetäkseen opettamaan muita. Neuvostoaikoina uskonnon avoin harjoittaminen oli kielletty, Stalinin aikana teologian opiskelijoita vainottiin eikä islamilaisten doktriinien opiskelua varten ollut alan kirjallisuutta. Ideologisten työkalujen puuttuessa ihmisten on vaikeaa näinä päivinä torjua wahhabiittejä. Lisäksi uskonnon harjoittamisen vapaus on jälleen uhattuna Tshetshenian tasavallassa, ja syynä siihen on juuri wahhabiittien aiheuttama uhka ja viranomaisten vastareaktio siihen. Jos henkilö rukoilee ja käy moskeijassa, hänet julistetaan wahhabiitiksi ja vaino alkaa. Näin jopa vaatimattomimmasta uskonnon harjoittamisesta tulee mahdotonta.
 
Silti, näinäkään aikoina, ei ole epäilystä siitä että ylivoimainen enemmistö tshetsheeneistä ei ainoastaan torju wahhabiittien metodeja, vaan myös periaatteet joita nämä väittävät edustavansa. Esimerkiksi ”taistelu vääräuskoisia vastaan” on yksi uskonnollisten fanaatikkojen suosituimmista iskulauseista. Kuitenkin löysin kyselyyni osallistuneen 564 tshetsheenin joukosta vain kahdeksan, jotka myönsivät etteivät pitäneet erilaisen uskonnollisen taustan omaavista ihmisistä. Sitä paitsi kysymykseen ”ovatko venäläiset vastuussa tshetsheeneitä kohdanneesta tragediasta” 79 prosenttia vastasi ei.
 
Wahhabiittien tapa värvätä tshetsheeninaisia ja -tyttöjä itsemurhaiskujen tekijöiksi on toinen esimerkki periaatteista, joita tshetsheeniperinne ei tunne. Päinvastoin kuin muilla konflikteistä kärsivillä muslimialueilla, tshetsheeniyhteisössä ei ihailla itsemurhaiskuja tekeviä naisia. Naispuoliset itsemurhapommittajat ovat suuri häpeä perheilleen, erityisesti miespuolisille sukulaisille, ja usein perheet yrittävätkin salata sen tosiasian että heidän tyttärilleen on käynyt näin.
 
On selvää että tämä islamin ”vaientaminen”, tämä vääristely, on ainakin osittain seurausta sodasta. Tshetsheenit tiesivät islamista vain vähän selviydyttyään neuvostoajasta, ja sodan aiheuttama epätoivo ja menetykset tekivät heistä vieläkin suojattomampia tämän kaltaiseen aivopesuun. Johtuu pääosin voimakkaasta perinteidemme tiedostamisesta ja uskosta niiden luonnolliseen paremmuuteen muihin ideologioihin verrattuna, että wahhabismi on pysynyt jokseenkin rajoitettuna. Mutta on toinenkin tekijä: Tshetsheenit pitävät arvojaan eurooppalaisina tai länsimaisina ja haluavat tulla tunnustetuksi eurooppalaiseksi yhteisöksi. Tällä hetkellä heidät on saatettu alttiiksi sekä muslimimaailmalle (arabitaistelijoiden maahanmuuton kautta) että Euroopalle (suuren siellä elävän tshetsheenidiasporan kautta), ja enemmistö on valinnut lännen parempana esikuvana. Täten ei ole yllättävää, että 84 prosenttia vastanneista nimesi englannin kieleksi jota olisi hyvä oppia, ja 79 prosenttia haaveili englannin opiskelusta.
 
On olemassa uskonnollisia henkilöitä, roolimalleja tshetsheeneille, joista haluaisimme oppia enemmän ja opettaa nuorisollemme. Yksi heistä on Kunta-Hadzhi, tshetsheeni ja sufijohtaja, joka perusti Qadirija-veljeskunnan ja sen uskonnolliset tavat, kuten ympyrässä harjoitettavan zikrin. Häneen liitetyt arvot ovat suvaitsevaisuus, yhtenäisyys ja yhteisö, perheen rakkaus, tosi usko ja anteeksianto. Kunta-Hadzhi on hyvin suosittu nykyisen tshetsheeniälymystön parissa historiallisena hahmona ja innostavana esimerkkinä, ja hänen arvojensa kautta tshetsheeniyhteiskunnan uskotaan voivan parantua. Tämä vuosi [2005] on itse asiassa hänen kuolemansa 140-vuotisjuhlavuosi.
 
 
Englannista suomentanut Anu Harju. Väliotsikot suomentajan.