lauantai 23. toukokuuta 2009

ZUBAIRAJEV HENGENVAARASSA / ZUBAIRAEV'S LIFE THREATENED


Tänään lauantaina 23.5. Zubair Zubairajevin siskolle kerrottiin, että Zubairajev on siirretty tänä aamuna Krasnojarskissa junaan kohti tuntematonta määränpäätä. Tuntematon mieshenkilö kertoi, että Zubairajev ei tule kestämään tulevia olosuhteita ja että jos hänet halutaan pelastaa, toimiin on ryhdyttävä välittömästi. Ihmisoikeusaktivistit mm. Suomessa ja Venäjällä alkoivat välittömästi vedota molempien maiden korkeimpiin viranomaisiin Zubairajevin olinpaikan selvittämiseksi. 
Koska Zubairajevin siirto oli ajoitettu lauantaille, jolloin virastot ovat kiinni ja asiaan vaikuttamaan pystyviä tahoja on vaikea tavoittaa, on pelättävissä että Zubair Zubairajevin kohtalo on lyöty lukkoon. Ponnisteluja hänen olinpaikkansa selvittämiseksi kuitenkin jatketaan. Svetlana Gannushkina on lähettänyt tiedustelun vankiloista vastaavalle taholle Venäjälle, ja Zubairajevin lakimies selvittää asiaa parhaillaan.

Taustaa mm. 
http://pienipuu.blogspot.com/2009/05/zubair-zubairajevin-tarina.html http://pienipuu.blogspot.com/2009/05/zubairajevin-maglevannajan-tilanteet.html

ENG

Today, 23 May, Zubair Zubairaev's sister Malika received a phone call from an unknown male, who told that Zubair has been put on train this morning and transferred to an unknown location, away from Krasnojarsk where he had been sentenced on 12 May, 2009. The man told her, that Zubairaev won't survive the situation in that place. He recommended Malika to start contacting all possible people who might influence the situation as soon as possible if she wants to save him.
Human rights activists for example in Finland and Russia have sent immediate appeals to appropriate officials in both countries, and Zubairaev's is active in finding out the whereabouts of Zubairaev.


keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Russia : Journalist convicted of defaming prison service by reporting detainee torture claims


Russia : Journalist convicted of defaming prison service by reporting detainee torture claims / Russie : Deux cent mille roubles d’amende requis contre une journaliste ayant dénoncé la torture en prison

Press release/communiqué de presse

English/French

PRESS RELEASE

Wednesday 20 May 2009



RUSSIA

Journalist convicted of defaming prison service by reporting detainee torture claims




Reporters Without Borders condemns journalist Elena Maglevannaya’s conviction by a court in the southern city of Volgograd of defaming the prison service in articles about torture in Russian prisons that she wrote for the website Vestnikcivitas. Some of the articles were about the case of Zubayr Zubayrayev, a young Chechen imprisoned in Volgograd.

In a 13 May ruling, the court found Maglevannaya guilty of “disseminating false information discrediting the federal prison service’s reputation” and ordered her to pay a fine of 200,000 roubles (4,500 euros) and to publish a retraction. Maglevannaya has said she will appeal, and has no intention of retracting.

“The logic of the court’s ruling escape us,” Reporters Without Borders said. “The case involves serious allegations about the torture of a detainee, so why punish the journalist rather than get to the bottom of the case by examining all the evidence, starting with the prisoner’s own statements.”

The press freedom organisation added: “If the evidence is sufficient, the judicial system should investigate these inhuman practices instead of prosecuting the journalist. This would be a better way of defending the prison service’s reputation than silencing those who expose the mistreatment of detainees.”

Zubayrayev was arrested soon after his return to Chechnya in early 2007 from Austria, where had obtained refugee status. Thereafter his family received no word about him and he was on missing persons lists until August 2007, when a court convicted him of “assaulting a member of the security forces” and he began serving a five-year prison sentence in Volgograd. 

At that point, he was able to establish contact with his sister and told her he was being mistreated. Human rights activists managed to visit the prison camp where he was being held and photographed his injuries. Two leading human rights activists – Lev Ponomariov of For Human Rights and Svetlana Gannushkina of Civil Solidarity – participated in a February 2009 news conference in Moscow about his case.

Maglavennaya began writing her articles about Zubayrayev and other cases of torture in Russian prisons in January 2009, prompting the federal prison service to bring the libel action against her.


47, rue Vivienne - 75002 Paris (France)
Tel: 331-4483-8467 / Fax: 331-4523-1151
europe@rsf.org – Read more  www.rsf.org

perjantai 15. toukokuuta 2009

Zubairajevin & Maglevannajan tilanteet kiristyvät


Tiistaina 12.5. Kirovin alueen tuomioistuin Volgogradissa määräsi, että venäläistoimittaja Jelena Maglevannajan tulee maksaa 200 000 ruplan (n. 4500 euron) korvaus Volgogradin LIU-15-vankilan hallinnolle "moraalisesta vahingosta". Tuomioistuimen mukaan Maglevannaja levitti väärää tietoa siitä, että vankilan sairaalassa olisi kidutettu Zubair Zubairajevia, vaikka kidutuksesta on olemassa vahva näyttö.
Samana päivänä sama tuomioistuin määräsi Zubair Zubairajevin siirrettäväksi turvallisuusluokitukseltaan tiukempaan vankilaan jonnekin muualle Venäjälle, koska Volgogradissa ei ole noita vaatimuksia täyttävää vankilaa.
Maglevannaja on sekä omasta että Zubairajevin tilanteesta hyvin huolissaan. Maglevannajan asianajaja aikoo valittaa tuomiosta, mutta mahdollisuudet, että päätös kumottaisiin, ovat lähes olemattomat.
Zubair Zubairajeville siirto muualle Venäjälle on erittäin kova takaisku. Häneen on siirron jälkeen lähes mahdotonta saada yhteyttä, eikä hänen terveydentilaansa päästä tarkkailemaan.

Amnesty International vetoaa edelleen Zubair Zubairajevin puolesta:
http://pienipuu.blogspot.com/2009/05/testi.html

Lisätietoa englanniksi Maglevannajan tuomiosta:
http://www.eng.kavkaz-uzel.ru/articles/10104

torstai 14. toukokuuta 2009

Delegaatio vältti mielenosoittajat


Helsingissä osoitettiin pienimuotoisesti mieltä Tshetshenian ihmisoikeustilanteen johdosta 13.5.2009. Tshetshenian raakaa hallintoa vastustaneita mielenosoittajia kävi vilkaisemassa Euroopan neuvoston edustaja Vesna Atanasova, joka ilmeisesti pelkäsi yhteenottoa ja eikä myöntänyt Atanasova olevansakaan. Mielenosoittajat jakoivat Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenille tietoa Tshetshenian tilanteesta.
Pieni Puu ry:n järjestämällä mielenosoituksella haluttiin muistuttaa, että Tshetshenian hallinto ei noudata kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Demokratian ja paikallishallinnon rakenteiden istuttaminen Tshetsheniaan voidaan aloittaa kunnolla vasta sitten, kun ihmisoikeusrikoksiin syyllistynyt tasavallan johto on asetettu vastuuseen teoistaan ja maassa vallitsee sananvapaus.

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Tiedote koskien tshetsheenidelegaation vierailua Suomeen

Suomi isännöi Tshetshenian hirmuhallinnon edustajia

Suomessa vierailee tällä viikolla edustajia Tshetshenian parlamentista ja paikallishallinnosta. Vierailun käytännön järjestelyistä vastaa Suomen Kuntaliiton tytäryhtiö Finnish Consulting Group. Vierailu on osa Euroopan neuvoston paikallishallinto- ja demokratiahanketta. Tshetsheenidelegaation vierailusta on ollut hyvin vaikea saada tietoa. Asiaa kommentoineet tahot eivät pidä vierailua poliittisena, mutta Tshetshenian rikollisen hallinnon edustajien isännöiminen on poliittinen teko. Suhteita on ylläpidettävä myös kansalaisiaan sortaviin maihin, mutta tietyt tosiseikat on syytä pitää mielessä tämänkaltaisia vierailuja järjestettäessä.

Tshetsheenivieraat edustavat presidentti Ramzan Kadyrovin sortohallintoa, joka pitää Tshetsheniaa rautaisessa otteessaan. Nimettömiiin ilmiantoihin perustuvat pidätykset ja tekaistuihin syytteisiin ja todisteisiin nojaavat tuomiot, joita langetetaan kidutuksen avulla saatujen todistajanlausuntojen perusteella, ovat yleisiä. Uhkailu ja väkivalta kohdistuu myös niihin, jotka vaativat oikeutta kadonneille tai pidätetyille. Tuhannet tshetsheenit ovat paenneet Kadyrovin hallinnon mielivaltaisia toimia Eurooppaan.

Tshetshenian nykyhallinto haluaa luoda tasavallasta kuvan rauhan ja hyvinvoinnin tyyssijana. Kadyrovin lähettiläät kiertävät Euroopassa kertomassa maasta tarinoita, joilla yritetään houkutella tshetsheenipakolaisia palaamaan. Eurooppaa ei liiemmin kiinnosta, että näillä matkoilla on kytköksiä tshetsheenipakolaisten murhiin. Viime tammikuussa Itävallassa ammuttiin Kadyrovin entinen henkivartija Umar Israilov, joka väitti nähneensä Kadyrovin itsensä kiduttavan ja tappavan vastustajiaan ja joka oli nostanut kanteen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa Kadyrovia vastaan. On myös syytä pelätä, että näillä vierailuilla yritetään vaikuttaa Euroopan jo ennestään kiristyneeseen turvapaikkapolitiikkaan tshetsheenipakolaisia kohtaan.


Me allekirjoittaneet paheksumme maamme osallistumista toimiin, jotka pönkittävät presidentti Ramzan Kadyrovin luomaa vilpillistä kuvaa Tshetsheniasta. Me häpeämme, että Suomi ojentaa auttavan kätensä räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneen hallinnon edustajille. Tämän rikollisjoukkion läsnäolo Suomen maaperällä, vieläpä kansanedustuslaitoksemme istuntosaleissa, tahraa maineemme demokratiaa ja ihmisoikeuksia kunnioittavana maana. Kadyrovin hallinnon edustajien paikka on oikeusistuimessa.

Helsingissä, 12.5.2009

Anu Harju
Kerkko Paananen
Teemu Matinpuro
Oksana Tshelysheva

Lisätiedot:
050 358 1441
pienipuu.blogspot.com

tiistai 12. toukokuuta 2009

TSHETSHENIA-MIELENOSOITUS 13.5. HELSINGISSÄ

KAIKKI HYVIN TSHETSHENIASSA? - MIELENOSOITUS HELSINGISSÄ KE 13.5.

Ke 13.5. klo 16–19, Kaupungintalo, Pohjoisesplanadi 11–13

Suomessa vierailee parhaillaan Euroopan neuvoston projektin puitteissa tshetsheenidelegaatio, joka edustaa Tshetshenian rikollista presidenttiä Ramzan Kadyrovia. Ryhmä mm. tutustuu suomalaiseen paikallishallintoon.
Haluamme osoittaa, että emme usko tämänkaltaisella koulutuksella luotavan raa'an sortohallinnon koettelemaan maahan demokratiaa. 
Sen sijaan Suomi, vastaanottaessaan Kadyrovin hallinnon edustajia, hiljaisesti osoittaa hyväksyvänsä Kadyrovin toimet.
Me osoitamme mieltämme, koska Suomeen Kadyrovin hirmuhallintoa paenneet tshetsheenit eivät voi sitä tehdä, koska sillä he vaarantaisivat Tshetsheniassa olevien sukulaistensa hengen.

ENG
ALL IS WELL IN CHECHNYA? – DEMONSTRATION IN HELSINKI 

Wed 13 May at 16–19, The City Hall, Pohjoisesplanadi 11–13

We don't believe that democracy will hit Chechnya after the representatives of the bloody administration of President Kadyrov visit Finland. In stead, by welcoming these representatives Finland quietly approves the torture, human rights abuses and murders that are done by Kadyrov's orders.
We demonstrate, because the Chechens living in Finland, who have fleed the tyrannian administration of Kadyrov, cannot do that in the fear of endangering the lives of their own and of their relatives in Chechnya.

maanantai 11. toukokuuta 2009

Finland hosts representatives of the Chechnyan administration

Finland is hosting a delegation of nine Chechen parliamentarists and representatives of the local administration this week. The visit is part of the education programme of the Council of Europe. The Chechen delegation will meet Members of Parliament and visits some Finnish towns.
The visit has been kept secret from the public, and all the official authorities relating to the visit has claimed to be unaware of the event. That's by no means a surprise, as the group represents the bloody administration of Ramzan Kadyrov, which has reached its position by cruelly violating human rights and creating an atmosphere of fear into Chechnya.
The Finnish MP's and representatives of the municipalities can of course hide behind the back of the Council of Europe and convince themselves that they are only acting in the name of the democracy. But it has to be kept in mind that President Kadyrov himself is a torturer and a murderer, and hosting his delegation means that Finland accepts the tyrannian government of Chechnya and also the oppression, torture and murhers of the Chechen civilians.

Suomi isännöi Tshetshenian hirmuhallinnon edustajia

Suomi isännöi tällä viikolla 9-henkistä tshetsheenidelegaatiota, joka koostuu Tshetshenian hallinnon edustajista ja paikallishallinnon johtajista. Kyseessä on Euroopan neuvoston paikallishallinnon koulutushanke. Delegaatio muun muassa vierailee eduskunnassa tavaten kansanedustajia ja tutustuu muutaman kaupungin paikallishallintoon.
Vierailu on ilmeisesti haluttu pitää salassa, koska siitä ovat kaikki viralliset tahot olleet yksimielisen tietämättömiä. Tämä ei ole sinänsä ihme, edustaahan ryhmä presidentti Ramzan Kadyrovin veristä hallintoa, joka on päässyt nykyiseen yksivaltaiseen asemaansa ihmisoikeuksia polkemalla ja vakiinnuttaen Tshetsheniaan pelon ilmapiirin. Suomalainen kunta- ja kansanedustusväki voi piiloutua Euroopan neuvoston selän taakse ja uskotella toimivansa vain demokratian edistämisen nimissä. On silti syytä pitää mielessä, että presidentti Kadyrov on itse kiduttaja ja murhaaja, ja hänen delegaationsa isännöiminen tarkoittaa että Suomi hyväksyy Tsetshenian hirmuhallinnon ja maan kansalaisten sorron, kidutukset ja murhat.

Linkki Kerkko Paanasen vierailua koskevaan kommenttiin:
http://www.finrosforum.fi/?p=2632#comment-590

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

The true story of Zubajr Zubajraev

The story you are going to read is a torture case. A torture case that is developing right now, at the time when you are reading this article.

It can either conclude in  ”Rescue of Common Rian”- kind of story with its happy end or in ”Dante's Circles” with no escape from being held in the depth of the Hell.

The name of the person is Zubajr Zubajraev. He is a thirty-year-old Chechen who is now serving his five-year sentence in a colony of Volgograd. 

Zubajr lived in the village of Tolstoy-Yurt together with his mother and five sisters. He had to become the breadwinner for the family after their father's death in a car crash. He was just fourteen when it happened. 

He didn't take part in either of the Chechen war campaigns. He saw his life responsibility in maintaining the well-being of the family. 

 

However, the Zubajraev have never been indifferent towards the sufferings that the wars have inflicted upon people. They were seen among participants of anti-war rallies. Their house was a temporary refuge for those residents of Grozny who were fleeing shellings and mop-ups.

In that troubled time it was enough to arouse suspicions of secret services. Zubajr was warned to have been blacklisted. 

In 2004 Zubajr's relatives persuaded him to leave Russia together with his wife Madina. The couple found refuge in Austria where their first son was born. But in 2006 Zubajr's elderly mother was diagnozed with cancer. 

Zubajr and Madina didn't think twice. The mother needed Zubajr's help and the family decided to return to Chechnya. 

They tried to believe the assertions that the situation in Chechnya had stabilized. They also hoped that Zubajr's had been forgotten during the two years of their life outside Russia. 

 

The first months passed quietly. Zubajr spent most of his time accompanying his mother to the hospital in Rostov-on-Don and back. She got better. 

But on 23 February 2007 Zubajr went missing. 

He entered the first circle of the Inferno. His wife and four sisters searched for him everywhere. Only in three months they found Zubajr under investigation carried out by Groznenskiy district police station. He had been under their custody since the time of the disappearance. 

 

Zubajr's story is one tragic detail of the Chechen reality of the XXI century.  The whole nation was deported on Stalin's order in 1944 to face the fate of being often betrayed by their neighbours in just sixty years after the deportation. Now they are often picked out one by one on reports by informers of Kadyrov and his bosses with the FSB to serve fabricated charges and unfair judgements.

To extort confession from Zubajr, the investigators applied the most efficient method againt him which is torture. Malika, Zubajr's sister, told Elena Maglevannaja, a Russian journalist who did a lot to publicize Zubajr's story, ”They were tearing his nails off. They subjected him to electrocution. They wanted to force him testify against some other people”. Zubajr managed not to trap new victims. In addition to that, his tormentors threatened that his relatives would share his fate. His wife, who was pregnant with their second child, was taken to hospital. To stop the torture, Zubajr gave self-confession. 

In June 2007 Zubajr told the sisters that he had had to sign the testimony on himself. The Supreme Court of the Chechen Republic ruled Zubajr guilty of attempting at the life of a law agent and illagel arms possession. They sentenced him to five years in high security prison.

 

Zubajr was moved to serve the sentence to Volgograd Region. Colony #25 situated in Frolovo village became Zubajr's second circle of torment. 

Regular beatings and torture there didn't pursue any particular purpose. Zubajr was chosen to be just a target. Prison guards burst into his cell and severely beat him at the head with plastic bottles full of water. Zubair was subjected to electroshocks. He was injected with unknown substances. He was nailed to the floor and he was forced to stand in the snow with bare feet. 

Other inmates sent a message to his sisters via one of their relatives. An unknown person called them one day and told, ”If you don't want to have a corpse delivered to you, come and take him out”. 

Following numerous complaints on Zubajr's situation, he was moved to the prison hospital. It happened only in February 2008 after he had managed to submit the complaint on the colony administration and a criminal case against the chief of the colony was instituted.

However, the hospital didn't happen to be his salvation. Zubajr was admitted to his third level of the Inferno. 

Instead of receiving adequate medical treatment, Zubajr was again subjected to torture and other forms of ill-treatment. In his words, there were the chief of the cololny and his deputies among his usual tormentors. This time there was a reason behind the torture. They needed his testimony that all his previous statements had been lies. 

Zubajr's sisters, Fatima and Malika, were allowed to have a meeting with Zubajr on a condition that they would persuade him to revoke his statement. Soon after the meeting they told Zoja Svetova, a journalist with the Novye Izvestia newspaper, ”Zubajr coulod hardly walk. When asked why my brother was in a such a terrible state, the staff of the colony responded that he had two epilepsy fits during which he allgedly fell down and hit his head. At that, my brother didn't  suffer any diseases like that before his imprisonment”.

 

In November 2008, Imran Ejiev, my former colleague on the Russian-Chechen Friendship Society now residing in Germany, visited Zubajr in prison. he was accompanied by Alikhan Soltakhanov, a surgeon from Germany.  They managed to take photoes of the wounds on the head, body and feet of Zubajr which didn't heal, including his bandage soaked with pus. Imran Ejiev stated to Zoja Svetova, ”The bandage was not change for weeks. At that, Vladislav Nikishin told me that Zubajr was provided with the best possible conditions but he inflicted damage on himself by hitting his head at the wall and putting salt into his wounds”.

Alikhan Soltakhanov described Zubajr Zubajraev's condition to a journalist with the Chechen Committee of National Salvation NGO which is based in Nazran (Ingushetia), ”Zubajr was absolutely exausted, both physically and morally. The left half of the face was all a huge bruise. The face was distorted. There were numerous small wounds on his arms. They looked as if small bits of flesh were taken off with. They were wounds through his both feet, o.5 sm in diameter. He explained that he had been nailed to the floor. Due to them, Zubajr could walk only with a stick. His guards threatened that they would take the stick from him as ”he didn't need any”. Zubajr was suffering from severe headaches and black-outs which were the symptom of severe head concussion”.

 

On 11 February 2009, a press-conference was held in Moscow on Zubajr's situation. Imran Ejiev showed pictures of signs of torture as undeniable proof of the methods applied against him. Amnesty International issued their address to the Prosecutor General and the chief of the Federal Inspection to Monitor Punishments. Outspoken human rights defenders Svetlana Gannushkina and Lev Ponomarjov made their statements in support of Zubajr. His sister Malika didn't hesitate to bring her evidence. 

The two sisters, Malika and Fatima, took the train back to Chechnya. In Rostov-on -Don a man joined them in their compartment. His ”revelations” scared the young women nearly to death. He gave them a detailed account of how he ”had twisted off heads of other talkative relatives of missing people”. When the man told them what places and at what addresses they had visited in Moscow, it became clear that they were under surveillance througout the visit. They managed to call human rights defenders in Moscow and Volgograd. In Grozny representatives of the Memorial picked them up. Soon they were moved outside Chechnya, thanks to support provided by one of international human rights organizations. 

Some other activists who are trying to draw attention to Zubajr's situation have been harassed in different ways. On March 20, 2009, the administration of colony filed a suit against Elena Maglevannaja, a journalist from Volgograd, thanks to him Zubajr's story became public. They are accusing her of ”spoiling their professional image”. The next court session has been fixed for May 12. All the appeals of Elena and her lawyers to let Zubajr testify in court have been denied. The colony administration hopes to get 500 000 rubles as compensation. They also demand that Elena publish a new article starting, ”The staff of penitentiary institutions serve the interest of the state. This service takes them courage, bravery, self-sacrifice and a lot of effort...” 

 

Meanwhile, these courageous servants of the state keep beating Zubajr forcing him to revoke his statements. On March 26, Zubajr's lawyer Musa Khadisov had to give his testimony in court on numerous signs of torture that he had seen the day before. In a month, on April 23, 2009, Khadisov saw new signs of beating on Zubajr's body, including bruises in thye area of the chest, shoulders and low part of the back. In his complaint to the superiors of Zubajr's guards, the lawyer stated that he had immediately demanded that a doctor and a chief of the prison hospital be called. It was refused. 

The reason why the doctors of this prison hospital have forgortten Hyppocratus's oath becomes clear if you read an open Internet blog run by the chief surgeon of this particular prison. The majority of posts is on Chechens and their criminal inner self... Elena Maglevannaja told on phone that he didn't hesitate to carry out  some kind of discussion with her in the Internet. It is rather threats than  dispute, ”It is up to us to decide who to treat and how. I am now afraid of any kind of inspection. You'd better think twice. It is likely that you will be checked somewhere and sooner that I will”.

During our last conversation with Elena, she told, ”In autumn 2008 a journalist with the Novaja Gazeta, Vera Chelischeva, promised to cover Zubajr's story. Then I didn't hear from her for long. Last week I called the newspaper asking to get me through to the chief editor. I told him everything once again. He responded, ”Chelischeva no longer works with the Novaja Gazeta. And the newspaper isn't covering such stories any longer. The investigation department deals only with coprruption. Journalists can't help here. You'd better turn to human rights defenders”. Lena remarked hat she had already tried and put the receiver down. 

I didn't know how to answer her simple question, ”Why those who are capable to help don't do what they can?” 

Oksana Chelysheva

 

 

Zubair Zubairajevin tarina

Tämä tositarina on kertomus kidutuksesta, joka tapahtuu parhaillaan kun luet tätä artikkelia. Se voi saada ”Pelastakaa sotamies Ryanin” tapaisen onnellisen lopun, tai päättyä Danten helvetin syövereihin, joista ei voi paeta.

Zubair Zubairajev on 30-vuotias tshetsheenimies, joka parhaillaan istuu viiden vuoden tuomiotaan vankilassa Venäjän Volgogradissa.

Zubair eli Tolstoi-Jurtin kylässä Tshetsheniassa äitinsa ja viiden siskonsa kanssa. Isän kuoltua auto-onnettomuudessa Zubairista tuli 14-vuotiaana perheen elättäjä.

Zubair ei ottanut osaa kumpaankaan Tshetshenian sotaan. Hän koki tärkeimmäksi velvollisuudekseen huolehtia perheensä hyvinvoinnista.

Zubairajevit eivät kuitenkaan suhtautuneet välinpitämättömästi sotien ihmisille aiheuttamia kärsimyksiä kohtaan. Perhe nähtiin sodanvastaisisssa mielenosoituksissa, ja heidän talossaan yöpyi välillä Groznyin pommituksia paenneita pakolaisia.

Noina sekasortoisina aikoina tuo riitti herättämään salaisen palvelun epäluulot. Zubairia varoitettiin joutumisesta mustalle listalle. Vuonna 2004 hänen sukulaisensa taivuttivat hänet lähtemään Venäjältä Madina-vaimonsa kanssa. Pariskunta löysi turvan Itävallasta, jossa heille syntyi poika.

Mutta vuonna 2006 Zubairin iäkkäällä äidillä todettiin syöpä. Zubairajevit päättivät palata Tshetsheniaan. He yrittivät uskoa vakuutteluja Tshetshenian rauhoittumisesta. He myös toivoivat, että turvallisuuselimet olisivat unohtaneet Zubairin ulkomailla elettyjen kahden vuoden aikana.

Ensimmäiset kuukaudet sujuivatkin rauhallisesti. Zubair käytti suuren osan ajastaan käyttämällä tätä hoidoissa Rostov-on-Donin sairaalassa. Zubairin äidin vointi koheni.

Mutta 23. helmikuuta 2007 Zubair katosi. Hän astui helvetin ensimmäiseen kehään. Hänen vaimonsa ja neljä siskoaan löysivät hänet kolmen kuukauden kuluttua Groznyin alueen poliisiasemalta, jossa hän oli ollut pidätettynä katoamisestaan lähtien.

Zubairin tarina on yksi traaginen yksityiskohta 21. vuosisadan todellisuudesta, jossa tshetsheenit elävät. Koko kansa pakkosiirrettiin Stalinin käskystä vuonna 1944, ja nykyään heidän kohtalonsa on usein joutua omien naapuriensa pettämiksi vain kuusikymmentä vuotta pakkosiirtojen jälkeen. Heitä valikoidaan pidätettäviksi naapurien ilmiantojen perusteella, naapurien, jotka ovat Kadyrovin ja tämän FSB:ssä palvelevien pikkujohtajien ilmiantajia. Perättömiä ilmiantoja seuraavat tekaistut syytökset ja epärehelliset tuomiot.

Saadakseen Zubairin tunnustamaan mitä halusivat kuulustelijat olivat käyttäneet häneen tehokkainta mahdollista metodia, kidutusta. Zubairin sisko Malika kertoi venäläistoimittaja Elena Maglevannajalle, joka on nähnyt paljon vaivaa julkaistakseen Zubairin tarinan: ”He kiskoivat hänen kynsiään irti. Hänelle annettiin sähkösokkeja. Hänen haluttiin todistavan joitakin muita ihmisiä vastaan.”

Zubair pysyi vaiti eikä saattanut uusia uhreja ansaan. Silloin kiduttajat kertoivat hänen perheensä kokevan saman kohtalon kuin Zubair. Toista lastaan odottava Madina-vaimo joutui sairaalaan. Lopettaakseen kidutuksen Zubair lopulta tunnusti mitä vaadittiin.

Kesäkuussa 2007 Zubair kertoi siskoilleen, että hän oli joutunut todistamaan itseään vastaan. Tshetshenian korkein oikeus tuomitsi hänet syylliseksi lainvalvojan murhayritykseen ja laittomaan aseiden hallussapitoon. Zubair sai viiden vuoden tuomion korkeaa turvallisuusluokitusta kantavassa vankilassa. Hänet siirrettiin Volgogradin vankilaan numero 25, joka sijaitsee Frolovon kylässä. Alkoi uusi kidutusjakso.

Säännöllisillä hakkaamisilla ja kidutuksella ei tunnuttu haettavan mitään erityistä. Zubair vain oli valittu maalitauluksi. Jälleen hänet altistettiin sähköiskuille, ja häneen pistettiin tuntemattomia aineita. Hänet naulattiin jalkateristään lattiaan, ja hänet pakotettiin seisomaan lumessa paljain jaloin.

Muut vangit lähettivät viestin Zubairin siskoille erään sukulaisen välityksellä: ”Jos ette halua vastaanottaa ruumista, tulkaa hakemaan hänet pois.”

Seurasi lukuisia valituksia, joiden jälkeen Zubair siirrettiin vankilan sairaalaan. Vasta helmikuussa 2008 Zubairin onnistui jättää valitus vankilan hallinnolle ja tehdä rikosilmoitus vankilan johtajaa vastaan.

Sairaalasta ei kuitenkaan muodostunut Zubairille pelastusta vaan helvetin kolmas vaihe. Lääketieteellisen hoidon sijaan Zubairia kidutettiin jälleen. Hän on kertonut, että tavallisesti kidutuksen hoitivat vankilan johtaja ja hänen varamiehensä. Häneltä haluttiin todistus siitä, että kaikki hänen aiemmat lausuntonsa olivat olleet valhetta.

Zubairin siskojen Fatiman ja Malikan annettiin tavata Zubair sillä ehdolla, että he yrittäisivät saada hänet peruuttamaan lausuntonsa. Tapaamisen jälkeen he kertoivat Zoja Svetovalle, Novie Izvestijan toimittajalle: ” Zubair pystyi tuskin kävelemään. Hänen väitettiin olevan huonossa kunnossa kahden epilepsiakohtauksen jälkeen, joiden aikana hän oli kaatunut satuttaen päänsä. Veljemme oli kuitenkin täysin terve ennen vankilaan joutumistaan.”

Marraskuussa 2008 nykyisin Saksassa asuva entinen kollegani Venäläis-tshetshenialaisesta ystävyysseurasta, Imran Ejijev, vieraili vankilassa yhdessä niinikään Saksaan muuttaneen kirurgin Alihan Soltahanovin kanssa. Heidän onnistui ottaa kuvia Zubairin parantumatta jääneistä vammoista tämän päästä, kehosta ja jaloista. Hänellä oli jalassaan side, joka oli läpimärkä mädästä ja jota ei ollut vaihdettu viikkoihin. Asiasta kysyttäessä vankilan johtava lääkäri, kirurgi Vladislav Nikishin kertoi, että Zubairille oli järjestetty parhaat mahdolliset olosuhteet, mutta että hän oli aiheuttanut vammansa itse lyöden päätään seinään ja kaataen suolaa haavoihinsa.

Alihan Soltahanov kuvaili Zubairin tilaa toimittajalle, joka työskentelee Tshetsheenien kansallisen pelastuksen komitea -nimisessä kansalaisjärjestössä Nazranissa, Ingushiassa: ”Zubair oli pohjattoman uupunut sekä fyysisesti että mieleltään. Muodoiltaan vääristyneiden kasvojen vasen puoli oli yhtä suurta ruhjetta. Käsivarsissa oli lukemattomia arpia, kuin pieniä lihanpalasia olisi vedetty irti. Molemmissa jalkaterissä oli halkaisijaltaan 0,5 cm haavat, jotka olivat syntyneet kun hänet naulattiin lattiaan. Niiden vuoksi Zubair pystyy kävelemään vain kepin avulla. Vartijat uhkasivat ottaa kepin pois, koska ’hän ei enää tarvinnut sitä’. Zubair kärsii ankarista päänsäryistä ja tajuttomuuskohtauksista, jotka ovat vakavan aivotärähdyksen oireita.”

11. helmikuuta 2009 Moskovassa pidettiin tiedotustilaisuus Zubairin tilanteesta. Imran  Ejijev esitteli kuvia, jotka kiistatta osoittivat Zubairia kidutetun. Amnesty International esitti vetoomuksen ylimmälle syyttäjälle ja rangaistuksia valvovalle elimen päällikölle. Suorapuheiset ihmisoikeuksien puolustajat Svetlana Gannushkina ja Lev Ponomarjov lausuivat tukensa Zubairille. Sisko Malika ei epäröinyt todistaa julkisesti veljensä puolesta.

Tiedotustilaisuuden jälkeen siskokset Malika ja Fatima nousivat Tshetshenian-junaan. Rostov-on-Donissa heidän junavaunuunsa ilmestyi mies, jonka ”paljastukset” pelästyttivät nuoret naiset liki kuoliaiksi. Mies kuvaili yksityiskohtia viljellen, kuinka hän ”oli tappanut useampiakin kadonneiden ihmisten liian puheliaita sukulaisia”. Kun mies kertoi missä paikoissa ja osoitteissa naiset olivat Moskovassa käydessään vierailleet, kävi selväksi että heitä oli seurattu koko matkan ajan. Siskosten onnistui soittaa ihmisoikeusaktivisteille Moskovassa ja Volgogradissa. Groznyissa ihmisoikeusjärjestö Memorialin edustajat noutivat heidä asemalta. Pian Malika ja Fatima muuttivat pois Tshetsheniasta erään kansainvälisen ihmisoikeusjärjestön avulla.

Useita aktivisteja, jotka ovat yrittäneet herättää huomiota Zubairin tapausta kohtaan, on ahdisteltu eri tavoin. Maaliskuun 20. päivänä 2009 Volgogradin vankilan hallinto nosti kanteen volgogradilaista toimittajaa Jelena Maglevannajaa vastaan, jonka ansiosta Zubairin tarina nousi julkisuuteen. Jelenaa syytetään ”heidän ammatillisen kuvansa pilaamisesta”. Seuraava oikeudenkäynti pidetään 12. toukokuuta. Vetoomukset, että Zubair saisi todistaa oikeudessa, on hylätty. Vankilan hallinto toivoo saavansa 500 000 ruplaa vahingonkorvausta. He vaativat myös, että Jelenan tulee julkaista uusi artikkeli, joka alkaa: ”Rangaistuslaitosten henkilökunta palvelee valtion etuja. Tämä palvelu edellyttää heiltä rohkeutta, pelottomuutta, itsensä uhraamista ja paljon työtä...”

Sillä välin nämä urhoolliset valtion palvelijat jatkavat Zubairin hakkaamista saadakseen hänet peruuttamaan lausuntonsa. 26. maaliskuuta 2009 Zubairin asianajaja Musa Hadisov todisti oikeudessa, että oli nähnyt lukuisia merkkejä kidutuksesta tavatessaan Zubairin edellisenä päivänä. Kuukauden kuluttua, 23. huhtikuuta, Hadisov havaitsi Zubairin kehossa uusia jälkiä lyönneistä, mukaan lukien ruhjeita rinnan alueella, olkapäissä ja alaselässä. Vartijoiden johdolle jättämässään valituksessa asianajaja ilmoitti vaatineensa välittömästi, että lääkäri ja vankilan johtaja kutsutaan paikalle. Vaatimukseen ei ollut suostuttu.

Kun lukee tämän nimenomaisen vankilan johtavan lääkärin avointa blogia netissä, tajuaa heti, miksi tämän vankisairaalan lääkärit ovat unohtaneet Hippokrateen valansa. Valtaosa kirjoituksista käsittelee tshetsheeneitä ja heidän ”rikollista sisintään”... Jelena Maglevannaja kertoi puhelimessa, ettei kirurgi epäröinyt käydä jonkinlaista keskustelua hänen kanssaan internetissä, joskin kyse oli pikemminkin uhkailusta: ”On meidän asiamme päättää, keitä hoidetaan ja miten”, kirurgi kirjoitti. ”Pelkään nyt mitä tahansa tulevaa tutkintaa. Sinun olisi parasta vielä harkita [mitä teet]. On todennäköistä, että sinua tutkitaan jossakin, ja ennemmin kuin minua.”

Viimeisimmän keskustelumme aikana Jelena kertoi: ”Syksyllä 2008 Novaja Gazetan toimittaja Vera Tshelitsheva lupasi julkaista Zubairin tarinan. Sitten en kuullut hänestä pitkään aikaan. Viime viikolla soitin lehteen pyytäen saada puhua päätoimittajan kanssa. Kerroin miehelle tarinan kokonaisuudessaan uudestaan. Hän vastasi: ’Tshelitsheva ei enää työskentele Novaja Gazetassa. Lehtemme ei enää kirjoita juttuja tuollaisista tapauksista. Tutkiva osastomme käsittelee vain korruptiota. Toimittajista ei ole apua tällaisissa tapauksissa. On paras kääntyä ihmisoikeuksien puolustajien puoleen.’” Jelena huomautti yrittäneensä jo sitä ja lopetti puhelun.

En tiennyt, miten vastata hänen yksinkertaiseen kysymykseensä: ”Miksi ne, jotka pystyvät auttamaan, eivät sitä tee?”


Oksana Tshelysheva

Kirjoittaja on venäläinen toimittaja ja Suomen PENin turvakaupunkikirjailija.

 

 

perjantai 8. toukokuuta 2009

Zubair Zubairajevin oloja yritetään heikentää / Zubairaev faces a new court case

Volgogradin vankilan sairaalassa oleva Zubair Zubairajeville on määrätty uusi oikeudenkäynti pidettäväksi 12. toukokuuta. Oikeudenkäynti on suljettu, koska se pidetään vankilan tiloissa. Käsittelyssä on vankilan sairaalan hallinnon vaatimus koventaa Zubairajevin kohtelua. Käytännössä hänet voitaisiin eristää, kieltää esimerkiksi ulkoilu ja yhteydet ulkomaailmaan. Tuolloin olisi entistäkin vaikeampaa saada tietoa mahdollisista häneen kohdistuvista väkivallanteoista.

ENG
Zubair Zubairaev will face a new court case on May 12.  The court session will start at 2 pm. It will be closed as it will be held in the premises of the prison. The court will consider the request of the administration of the prison hospital to move Zubairaev under tougher regime of imprisonment. Then he could be denied walks and contacts to outside prison and he could be isolated. It means that there will be even less access to him.

Taustaa tapaukselle / Background:
http://pienipuu.blogspot.com/2009/05/testi.html

In Russian:



torstai 7. toukokuuta 2009

Rasul Mutalibovin tapaus / Rasul Mutalibov's case

Norja palautti perjantaina 24.4. Venäjälle Rasul Mutalibovin, hänen vaimonsa ja kolme Norjassa syntynyttä lastaan. Mutalibovit olivat asuneet Norjassa yli neljä vuotta. Käännytys tapahtui pikaisesti, ja sitä edeltävien 24 tunnin aikana ihmisoikeusaktivistit eri puolilta maailmaa ottivat yhteyttä Norjan viranomaisiin ja yrittivät estää karkotuksen. Norja taipui lopulta lupaamaan, että mikäli ihmisoikeusjärjestö Memorial toimittaa Norjaan vetoomuksen, Mutaliboveja ei palauteta. Memorial ei lähettänyt vetoomusta, ja perhe palautettiin Venäjälle. Yhden lähteen mukaan Norja perusteli palauttamista "Tshetshenian parantuneilla olosuhteilla".
Rasul Mutalibovilla oli ollut vankat perusteet hakea turvapaikkaa ulkomailta. Hänen ja hänen perheensä turvallisuus on vaarassa Venäjällä, joka ei noudata kaikkia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Mutalibovien tämänhetkinen olinpaikka on tiedossa, mutta ihmisoikeusaktivistit ovat huolissaan hänen ja hänen perheensä tulevaisuudesta. 

On the 24th of April Norway deported Rasul Mutalibov, his wife and three children to Russia. The family came from the North Caucasus and had lived in Norway for over four years. Human rights activists protested the deportation, but in the end the Norwegian authorities would have accepted only an appeal from HR organization Memorial in order to stop the deportation. Memorial failed to send the document to Norway. According to one source the reason for the deportation was "the improved situation in Chechnya".
It is clear that Rasul Mutalibov and his family are in danger in Russia. Their whereabouts are known, and their situation is being monitored.

Zubair Zubairajevin tapaus /
Zubair Zubairaev's case

Zubair Zubairajev, vankeusrangaistustaan Volgogradin vankilassa Venäjällä istuva tshetsheenimies, tarvitsee apua. Zubairajev tuomittiin vuonna 2007 tekaistuin syyttein viideksi vuodeksi vankeuteen. Häntä on sen jälkeen useaan otteeseen raa'asti kidutettu ja hänen sukulaisiaan on uhkailtu. Venäläistoimittaja Elena Maglevannaja, joka on julkisesti pitänyt esillä Zubairajevin tilannetta ja yrittänyt saada hänelle apua, on joutunut itse vaikeuksiin.

Amnesty International vetoaa toimimaan Zubair Zubairajevin puolesta:


Amnesty International

28 April 2009

Further Information on 342/08 (EUR 46/031/2008, 12 December 2008) and follow-up (EUR 46/005/2009, 10 February 2009; EUR 46/006/2009, 03 March 2009) - Torture/ill-treatment/health concern/non-provision of medical care

RUSSIAN FEDERATION Zubair Isaevich Zubairaev (m), 30 years old

Zubair Zubairaev was again severely beaten on 10 and 12 April, according to a report from his lawyer. When Zubair Zubairaev's lawyer visited him in the prison hospital in Volgograd on 23 April, he noticed signs of beatings on his client's body. The lawyer has stated that Zubair Zubairaev had severe bruising on his shoulders and across his chest. There were also signs of beatings on his lower back. The lawyer asked the prison hospital official to call for a doctor so that the injuries could be documented; however, the official reportedly refused to do so.

In August 2007 Zubair Zubairaev was sentenced to five years in a high security prison and sent to prison colony IAR-154/25 in Frolovo, Volgograd region. According to sources close to Zubair Zubairaev, he was tortured and otherwise ill-treated by prison colony officers throughout the period he was held there. This included the use of electric shocks. The sources reported that he was also repeatedlybeatenwith plastic bottles filled with water, as well as with truncheons and riflebutts, until he fainted, after which guards revived him in order to continue the beatings. No medical help was provided and the injuries he received were not recorded.

After making several complaints to the prosecutor's office about being tortured and ill-treated, Zubair Zubairaev was transferred to prison colony No 9 in Volgograd. In February 2008 he was admitted to prison hospital LIU-15 in Volgograd; however,thebeatings and other ill-treatment from the prison officers reportedlycontinued. Zubair Zubairaev complained again about his treatment to the authorities. This resulted in an inspection of the prison hospital in October 2008, by the Volgograd regional prosecutor whofound no evidence of misconduct by the prison authorities.

Officials at the prison hospital,as well as an official from the Volgograd Public Prosecutor's office, are said to have verbally threatened Zubair Zubairaev that if he does not stop complaining about his treatment in detention, his prison sentence will be extended or he might "accidentally" die in prison. They also reportedlymade threats against his family, saying "something might happen" to his sisters. In February 2009, Zubair Zubairaev was reportedly severely beaten and placed in an isolation cell as punishment for allegedly possessing a painkilling tablet.

BACKGROUND INFORMATION
Amnesty International regularly receives reports of torture or other ill-treatment in places of detention across the Russian Federation, including in prison colonies,and of the frequent failure of the authorities to investigate effectively such allegations and to bring those suspected of violations to justice. In February 2007, the UN Committee against Torture expressed its concern regarding the inadequate health care provided to people in pre-trial detention centres and prison colonies.

RECOMMENDED ACTION: Please send appeals to arrive as quickly as possible, in Russian, English or your own language:
- calling on the authorities to ensure that Zubair Zubairaev is not subjected to torture or other ill-treatment;

- calling on the authorities to ensurethat Zubair Zubairaev is treated in accordance with provisions set out in the UN Standard Minimum Rules for the Treatment of Prisoners;

- calling for an immediate, thorough, independent and impartial investigation into the allegations of torture and other ill-treatment and threats against Zubair Zubairaev and his family, with the results made public and those found responsible brought to justice;

- urging that Zubair Zuibairaev is examined by independent doctors and receives all necessary medical care, in accordance with provisions set out in the UN Standard Minimum Rules for the Treatment of Prisoners.

APPEALS TO:
Yurii Yakovlevich Chaika
Prosecutor General of the Russian Federation
Office of the Prosecutor General of the Russian Federation
Ul. Bolshaia Dmitrovka 15a
125 993 Moscow
Russian Federation

Fax: +7 495 692 1725 (fax may be switched off outside of office hours (four hours ahead of GMT)

Salutation: Dear Prosecutor General


Yurii Ivanovich Kalinin
Director of the Federal Service for Execution of Sentences
Federal Service for Execution of Sentences
Ul. Zhitnaia, 14
119991 GSP-1, Moscow
Russian Federation

Fax: +7 495 982 1930

Salutation: Dear Director


Vladimir Petrovich Lukin
Ombudsperson for Human Rights of the Russian Federation
Miasnitskaia ul. 47
107084 Moscow
Russian Federation

Fax: +7 495 60739 77

Salutation: Dear Ombudsperson


COPIES TO:
Leonid Leontievich Beliak
Prosecutor of Volgograd region
Pr.Lenina, 8
400066 Volgograd
Russian Federation

Email:pochtaproc@...

Salutation: Dear Prosecutor

and to diplomatic representatives of Russian Federation accredited to your country.

PLEASE SEND APPEALS IMMEDIATELY.Check with the International Secretariat, or your section office, if sending appeals after 9 June.