Zhima Ditt - Pieni Puu ry

Gatajevien kasvattitytär katuu

2010-01-23T10:07:00.004+02:00

Hadizhat ja Malik Gatajevia vastaan oikeuskäsittelyssä todistanut kasvattitytär Bilkiz Mustieva on kertonut, että Liettuan turvallisuuspalvelu VSD painosti perheen nuoret aikuiset kääntymään Gatajeveja vastaan tulevilla vaikeuksilla uhkaamalla. Lue artikkeli Fifistä.

Hadizhat ja Malik Gatajev pidätetty Suomessa

2010-01-07T19:22:00.003+02:00

Hadizhat ja Malik Gatajev pidätettiin loppiaisena 6. tammikuuta Helsingissä. Pariskunta, joka jätti lokakuussa turvapaikkahakemuksensa Ulkomaalaispoliisille, pidätettiin eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella. Nyt heitä uhkaa karkotus takaisin Liettuaan, jossa he ovat joutuneet syyttäjänviraston ja turvallisuuspalvelun vainon kohteeksi.

Lue lisää Fifin kahdesta artikkelista: Groznyin enkeli hakee turvapaikkaa Suomesta ja Hadizhat Gatajevan piina.

Shocking torture case in Dagestan

2009-12-08T09:59:00.004+02:00

On November 30, 2009, two residents of Makhachkala town (Dagestan), Sayputdinov Aselder (born 1984) and Magomedov Akhmed (born 1979), drove from the Shamkhal village located within the precincts of Makhachkala town to the Khasavyurt town. According to Aselder’s brother Said, Aselder went there to ask a girl there in marriage. On the way they picked up Pakhrutdinov Abdulla (born 1973).

The car was stopped by patrol police near the town of Kiziyurt. Aselder and Akhmed showed their documents whereas Abdulla jumped out of the car and made an attempt to run away. The police opened fire and shot him dead. Aselder and Akhmed were detained. Witnesses claim that they didn’t offer any resistance. They were taken to the police headquarters of Kiziyurt town. The following day, December 1, their relatives were notified that both were dead. They were told to arrive at the morgue and identify the corpses. The corpses bear numerous signs of torture. The video can be downloaded from this link:

http://rapidshare.com/files/316665966/_____________03.12.2009.mp4.html

Their relatives claim that there were people kept in custody over that night who heard Aselder and Akhmed screaming while being tortured. According to Gulnara Rustamova, a member of the “Mothers of Dagestan for Human Rights” organization, relatives of both Aselder and Akhmed lodged their reports on December 4 to the prosecutor’s office demanding that the investigation be opened. She also tells that relatives are intending to hold a protest rally on December 15 in Freedom Square in Makhachkala. The notification has been submitted to the municipality but they have not got any response. More than a thousand people are expected to take part in the rally.

Oksana Chelysheva

MEMORIAL SAA SAHAROV-PALKINNON

2009-10-31T09:36:00.003+02:00

Euroopan parlamentti antaa tämänvuotisen Saharov-mielipiteenvapauspalkintonsa venäläiselle Memorial-ihmisoikeusjärjestölle. Saharov-palkinto on vuodesta 1988 myönnetty henkilölle tai järjestölle, joka on merkittävällä tavalla puolustanut ihmisoikeuksia ja mielipiteenvapauden kaltaisia perusvapauksia.

Palkinnon myöntämiseen Memorialille vaikuttivat jatkuva toimittajien ja ihmisoikeusaktivistien ahdistelu, katoamiset ja murhat Venäjällä ja erityisesti Pohjois-Kaukasiassa.

Memorialin tekemän työn hinta on kova. Järjestö on menettänyt useita työntekijöitään, joita on tapettu, peloteltu hiljaiseksi tai jotka ovat joutuneet pakenemaan ulkomaille. Viimeisin järjestön murhattu työntekijä on heinäkuussa tapettu Natalia Estemirova.

Memorial vastaanottaa Saharov-palkinnon 16. joulukuuta Strasbourgissa. Palkinnon arvo on 50 000 euroa.

Gatajevit vapautettiin 25.9. asti

2009-09-10T12:18:00.000+03:00

Liettualainen vetoomustuomioistuin päästi eilen 9. syyskuuta Hadizhat ja Malik Gatajevin odottamaan vapaina 25. syyskuuta pidettävää lopullista vetoomustuomioistuimen käsittelyä. Tuomioistuin kumosi Kaunasin alueoikeuden 14. elokuuta tekemän päätöksen pitää Gatajevit vangittuina. Heidät olisi tuolloin kuulunut vapauttaa, koska he olivat jo olleet vankilassa heille määrätyn 10 kuukauden tuomion ajan.

Gatajevit tuomittiin Kaunasissa 4. kesäkuuta kotiväkivallasta. Syyttäjä on valittanut alkuperäisestä päätöksestä ja vaatinut tuomioksi viittä vuotta, Gatajevit puolestaan valittivat tuomiosta vaatien sen kumoamista. 25. syyskuuta käsitellään molempien osapuolten valitukset, ja silloin odotetaan tuomioistuimen lopullista päätöstä asiassa.

Gatajevien on nyt mahdollista hakea vahingonkorvausta Liettuan valtiolta jouduttuaan istumaan vankilassa liian pitkään laittomin perustein.

Sekä Gatajevien perheelle että heidän ystävilleen ja tukijoilleen vetoomustuomioistuimen keskiviikkoinen päätös on yllättävä valonpilkahdus tässä traagisessa tapahtumasarjassa. Gatajevien tilanteelle haettiin julkisuutta muun muassa Vilnassa elokuun alussa järjestetyillä elokuvafestivaaleilla sekä Helsingissä 18.8. pidetyllä tukitapahtumalla.

Gatajevien vankeutta pidennettiin

2009-08-16T11:05:00.001+03:00

Kaunasin käräjäoikeus pidensi 14.8.2009 Hadizhat Gatajevan ja Malik Gatajevin vankeutta 3 kuukaudella syyttäjä Nomeda Oskutyten vaatimuksesta. Perusteina oli mm. se, etteivät vangitut pääsisi "vaikuttamaan todistusaineistoon" tai "pakenemaan Groznyiin". Sekä Gatajevit että syyttäjä ovat valittaneet alkuperäisestä tuomiosta, ja vetoomustuomioistuimen käsittely alkaa 25.8.2009.

Gatajevien oli määrä vapautua 14.8. Heidät oli kutsuttu Helsingissä 18.8. pidettävään tukitapahtumaan. Tukitapahtumassa esitetään kello 18 Pirjo Honkasalon Melancholian 3 huonetta sekä oikeudessa 14.8. kuvattua uutta aineistoa. Esitysten jälkeen on keskustelutilaisuus, jossa mukana mm. Aki Kaurismäki ja Pirjo Honkasalo.

Kino Andorra, Eerikinkatu 11, Helsinki.

Liput 3 euroa.

Ulkomaiden puututtava rankaisemattomuuteen Venäjällä - Finrosforumin kannanotto

2009-08-11T15:04:00.001+03:00

Tasavallan presidentti Tarja Halonen on paraikaa vierailulla Sotšissa, missä hänen on määrä käydä kahdenvälisiä keskusteluja Venäjän presidentin Dmitri Medvedevin kanssa. Edellytämme, että presidentti Halonen ottaa esille ihmisoikeuspuolustajien viimeaikaiset murhat Venäjällä ja maan ihmisoikeustilanteen tapaamisessaan presidentti Medvedevin kanssa. Lue lisää.

Hyväntekeväisyysjärjestön johtaja puolisoineen surmattiin

2009-08-11T12:28:00.003+03:00

Tshetshenialaisen hyväntekeväisyysjärjestön Spasem pokolenien (suom. Pelastetaan sukupolvi) johtaja Zarema Sadulajeva ja hänen puolisonsa Alik Djabrailov löydettiin murhattuina 11.8.2009, päivä sen jälkeen kun heidät oli kidnapattu järjestön toimistosta Groznyista. Sadulajevan järjestö auttoi sodassa loukkaantuneita ja traumatisoituneita lapsia ja nuoria. Djabrailov oli istunut neljä vuotta vankilassa syytettynä kuulumisesta laittomiin aseellisiin ryhmiin.

Sadulajevan ja hänen miehensä murha tapahtui vain vajaa kuukausi Memorialin ihmisoikeustyöntekijän Natalja Estemirovan murhan jälkeen.

"Groznyin enkeli" vapauteen?

2009-08-09T20:25:00.001+03:00

– Melancholian 3 huonetta -elokuvan juhlanäytös Hadizhat ja Malik Gatajevin vapautumisen kunniaksi

Tiistaina 18.8.2009 klo 18 Helsingin Kino Andorrassa (Eerikinkatu 11)Elokuvan jälkeen keskustelua, mukana ohjaajat Pirjo Honkasalo ja Aki Kaurismäki.

"Groznyin enkelinä" tunnetun Hadizhat Gatajevin ja hänen miehensä Malikin suomalaiset ystävät ja tukijat, heidän joukossaan Pirjo Honkasalo ja Aki Kaurismäki, ovat kutsuneet Gatajevit kunniavieraiksi Honkasalon palkitun, myös Hadizhat Gatajevista kertovan Melancholian 3 huonetta -dokumenttielokuvan juhlanäytökseen.
Elokuvan jälkeen keskustelua, mukana ohjaajat Pirjo Honkasalo ja Aki Kaurismäki.

Hadizhat ja Malik Gatajev ovat pitäneet useiden vuosien ajan orpokoteja tshetsheenilapsille sekä Groznyissä, Tshetsheniassa, että Kaunasissa, Liettuassa. Heidät pidätettiin väkivaltaisesti Liettuassa lokakuussa 2008 erilaisin tekaistuin perustein. Kesäkuussa 2009 heidät tuomittiin kotidespotismista kymmeneksi kuukaudeksi vankilaan. “Tuntuu käsittämättömältä, että ihmisiä tuomitaan vankilaan koska he rakastavat lapsiaan ja pyrkivät pitämään heistä huolta. Ja pelastavat lapsia, jotka eivät ole heidän omiaan”, kommentoi Aki Kaurismäki. “Koska käytössämme ei ole muita aseita kuin elokuvataide, käytämme sitä vaatiaksemme Gatajeveille oikeutta. Heidän karkotuksensa olisi oikeusmurha.”

Hadizhat ja Malik Gatajevin pitäisi päästä vapaaksi 14.8.2009.

Liput: 3 e

TAPAHTUMAN JÄRJESTÄJÄT

Pieni puu ry, Suomen Rauhanpuolustajat ry, Rosebud Books Oy, Sputnik Oy

Lisätiedot:
Anu Harju, p. 050 3581441

Teemu Matinpuro, p. 050 5941499

Venäjä ketkuilee itseään irti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta

2009-07-28T16:45:00.001+03:00

Jo useiden vuosien ajan venäläiset – erityisesti tshetsheenit – jotka ovat joutuneet Venäjän "terrorisminvastaisten" operaatioiden uhreiksi, ovat hakeneet itselleen ja perheilleen oikeutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta. Ihmisoikeustuomioistuin toimiin toimii osana Euroopan neuvostoa. Venäjä häviää näistä tapauksista suunnilleen 95 prosenttia ja on kiltisti maksanut tuomioistuimen uhreille määräämät vahingonkorvaukset. Vuonna 2008 Venäjä maksoi miljoonia euroja kompensaatioita ihmisoikeusrikoksistaan. Maa ei kuitenkaan ole toteuttanut tuomioistuimen vaatimuksia ihmisoikeusrikosten lopettamisesta, niiden huolellisesta tutkimisesta ja syyllisten tuomisesta oikeuden eteen. Tämä saattaa johtaa siihen, että maa menettää paikkansa Euroopan neuvostossa, mutta nyt on lamppu syttynyt Kremlin päässä.

Heinäkuussa Venäjän hallitus julkisti uuden lain. Sitä käyttäen samaiset "terrorisminvastaisten" operaatioiden uhrit saavat hakea korvauksia Venäjän oikeuslaitoksen kautta. Ei ole kuitenkaan mitään takeita siitä, että Venäjän tuomioistuimet hyväksyvät uhrien tapaukset käsittelyynsä tai myöntävät vastaavia korvauksia kuin eurooppalaiset vastineensa. On myös olemassa pelko, että käsittelyajat pitenevät ja viranomaiset kasaavat uhrien päälle paineita tapaustensa pois vetämiseksi. Lisäksi on oletettavaa että tapaukset, jotka on jo viety Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, tullaan palauttamaan Venäjän oikeusistuimiin.

Lyhyesti sanoen uuden lain käyttöönotolla saadaan estettyä tiedon levitys koskien Pohjois-Kaukasiassa vallalla olevaa rankaisemattomuuden ilmapiiriä ja laittomuuksia, joilla vahingoitetaan erityisesti ihmisoikeuksia. Strasbourgissa sijaitseva ihmisoikeustuomioistuin oli viimeisin keino välittää maailmalle tietoa tshetsheeneihin kohdistuvista laittomuuksista ja heidän kurjasta tilanteestaan.

Lue koko artikkeli täältä.

Laaja teos Tshetshenian sotarikoksista julkaistu

2009-07-26T12:42:00.002+03:00

Venäläis-tshetshenialaisen ystävyysseuran (RCFS) merkittävä tutkimus toisen Tshetshenian sodan aikaisista sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan - International Tribunal for Chechnya - on julkaistu Venäjällä. Kaksiosainen kirja on saatavilla venäjäksi netistä, ja sen julkaisee Suomessa tuotantoyhtiö Sputnik. Päätös julkaista teos Suomessa johtuu siitä, että painetun version saaminen Venäjän ulkopuolelle on mahdotonta.

Englanninkielinen käännös tulossa.

Tutkimuksessa käsitellään juridisia mahdollisuuksia nostaa syytteitä sellaisia yksittäisiä henkilöitä vastaan, joita epäillään sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan toisen Tshetshenian sodan aikana. Näihin epäiltyihin kuuluu myös Venäjän nykyjohtoa.

15. heinäkuuta 2009 murhattu Memorialin ihmisoikeustyöntekijä Natalja Estemirova keräsi omalta osaltaan paljon tähän tutkimukseen päätynyttä aineistoa. Estemirova murhattiin Tshetsheniassa samana päivänä, kun International Tribunal for Chechnya -teos julkaisiin Moskovassa.

Teoksen kirjoittajat eivät kostotoimien pelossa paljasta kirjan venäläistä kustantajaa tai kirjan painopaikkaa.

Teos on ladattavissa netistä:

Osa 1: http://www.scribd.com/doc/17647465/-1

Osa 2: http//www.scribd.com/doc/17647576/-2

International Tribunal for Chechnya

The Russian-Chechen Friendship Society's (RCFS) major study on war crimes and crimes against humanity during the Second Chechen War, International Tribunal for Chechnya, is now available in PDF:
Part 1: http://www.scribd.com/doc/17647465/-1
Part 2: http://www.scribd.com/doc/17647576/-2

The study looks at the legal prospects of initiating individual criminal proceedings against persons suspected of committing war crimes and crimes against humanity in the course of the military conflict in the Chechen Republic, including Russia's current leadership.
Natalia Estemirova, a leading member of the human rights organisation Memorial's office in the Chechen capital Grozny contributed much of the material that went into the study. She was murdered in Chechnya on 15 July 2009, the same day that the study was presented in Moscow.
The study can also be read at http://www.tribunalchr.info/. The authors of the study will not disclose the publisher of the book or where it was printed for fear of reprisals. The book was presented to the public at the press conference in Moscow which was held on July 15. Just a few hours after the press conference in which Stanislaw Dmitrievskiy, Karinna Moskalenko and Oleg Orlov participated, the news came about Natalya Estemirova's abduction and murder.

The study will also be published soon in Finland by film director Aki Kaurismäki's publishing company, Sputnik, because it has proven impossible to take the paper edition outside of Russia.

Guardian Estemirovasta ja Tshetsheniasta

2009-07-26T11:55:00.002+03:00

Brittilehti Guardianin Luke Harding on laatinut varsin ansiokkaan artikkelin Natalja Estemirovan murhasta, siihen johtaneista tapahtumista ja tekijöistä sekä sen vaikutuksista tshetsheenien tulevaisuuteen.

CINEMA AGAINST LIES

2009-07-23T21:38:00.000+03:00

Press release on 23 July 2009

CINEMA AGAINST LIES

– The Support Festival for Khadijat and Malik Gataev

1-7 August 2009 Vilnius, Lithuania

PRESS CONFERENCE ON 1 AUGUST AT 4 PM IN FORUM CINEMAS VINGIS (VILNIUS, LITHUANIA)

Present EP and the Subcommittee on the Human Rights at the European Parliament, Heidi Hautala, and Finnish film directors Pirjo Honkasalo and Aki Kaurismaki.

“Cinema Against Lies” International Film Festival held in Vilnius on 1-2 August 2009 is organized as an act of public support and recognition towards Khadijat and Malik Gataev.

"It is intolerable that innocent people are kept in prison", commentates Finnish film director Aki Kaurismäki, who supports and attends the festival. "Because we have no other weapon than cinema, we will use it to demand justice for the Gataevs."

For several years Khadijat and Malik Gataev have kept orphanages to Chechen children both in Grozny, Chechnya and in Kaunas, Lithuania. In June 2009 they were sentenced for family despotism for 10 months in jail. As they were initially arrested on 14 October 2008, they should be released on 14 August 2009. However, there is not enough exact information about their release, and even if they are released, they might face the deportation back to Chechnya. That could prove fatal them, and it must not be allowed to happen.

An international group of supporters of Khadijat and Malik Gataev as well as of their children have organized the “Cinema Against Lies” film festival in Vilnius to raise public awareness in Lithuania and remind politicians of Lithuania about the obligation to comply to the norms of the membership in the European Union.

ORGANISERS OF THE FESTIVAL

individuals in Lithuania, Little Tree, Finnish Peace Committee, Rosebud Books Oy, Sputnik Oy

PROGRAMME

Pirjo Honkasalo is going to screen the acclaimed “The 3 Rooms of Melancholia” to remind what kind of family the Gataevs had created in the long years prior to the blow at the back by the Lithuanian authorities. The other films are:

"I Hired a Contract Killer"; "Drifting Clouds"; "Take Care of Your Scarf, Tatjana"; "The Man Without a Past" by Aki Kaurismaki

"Disbelief" by Andrey Nekrasov (Russia)

"Welcome to North Korea" by Linda Jablonska (Checz Republic)

"Grenel Agreements" by Nikolay Olejnikov (Russia)

"In the Shadow of the Holy Book" by Arto Halonen (Finland)

"Barzakh" by Mantas Kvedaravicius (Lithuania)

"Where Is My Friend's House?" by Abbas Kiarostami (Iran)

"Eternity And a Day" by Theo Angelopoulos (Greece)

"Frozen Land" by Aku Louhimies (Finland)

VENUE & TICKETS

Forum Cinemas Vingis, Savanoriu pr. 7, Vilnius, Lithuania, tel. +370 52644764

http://www.forumcinemas.lt/cinemas/

Ticket prices 5 EUR

Note: Screenings times will be announced later.

CONTACT IN LITHUANIA CONTACT IN FINLAND

Mr Giedrius Zubavicius Ms Susanna Okker

Tel. +37069839383 Tel. +358456702023

giedriuszubavicius@yahoo.com susanna.okker@gmail.com

Webpage (in Finland) www.cinemafhr.net

CINEMA FOR HUMAN RIGHTS (aka Cinema Against Lies)

2009-07-23T21:32:00.001+03:00

Lehdistötiedote 23.7.2009

Julkaisuvapaa heti

CINEMA FOR HUMAN RIGHTS (aka Cinema Against Lies)

– Hadizhat and Malik Gatajevin tukifestivaali

1.–7.8.2009 Vilna, Liettua

LEHDISTÖTILAISUUS LAUANTAINA 1.8.2009 KLO 16 FORUM CINEMAS VINGIS (VILNA, LIETTUA)

Paikalla Heidi Hautala ja suomalaisohjaajista Aki Kaurismäki ja Pirjo Honkasalo.

Kansainvälinen Cinema for Human Rights, joka pidetään Vilnassa 1.-7.8.2009, järjestetään Hadizhat ja Malik Gatajevin tilanteen tunnustamiseksi ja tukemiseksi.

“On sietämätöntä, että viattomia ihmiä pidetään vankilassa”, kommentoi tapahtumaa tukeva ja siihen osallistuva elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki. “Koska käytössämme ei ole muita aseita kuin elokuvataide, käytämme sitä vaatiaksemme Gatajeveille oikeutta.”

Hadizhat ja Malik Gatajev ovat pitäneet useiden vuosien ajan orpokoteja tshetsheenilapsille sekä Groznyissä, Tshetsheniassa, että Kaunasissa, Liettuassa. Kesäkuussa 2009 heidät tuomittiin Liettuassa kotiväkivallasta kymmeneksi kuukaudeksi vankilaan. Pidätys tapahtui 14. lokakuuta 2008, joten heidät tulisi vapauttaa 14. elokuuta 2009. Tällä hetkellä heidän vapauttamisestaan ei kuitenkaan ole varmuutta, ja vaikka vapauttaminen tapahtuisi asianmukaisesti, voidaan heidän karkottaa takaisin Tshetsheniaan. Tämä voi osoittautua kohtalokkaaksi ja se täytyy estää.

Kansainvälinen Gatajevien tukiryhmä järjestää Cinema for Human Rights -elokuvafestivaalin Vilnassa nostaakseen tapauksen julkisuuteen ja muistuttaakseen liettualaisia poliitikkoja Euroopan unionin laeista. Juuri valittu Euroopan parlamentin ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja Heidi Hautala tukee tapahtuman tavoitteita ja aikoo osallistua festivaalille.

TAPAHTUMAN JÄRJESTÄJÄT

Liettualaiset yksityishenkilöt, Pieni puu ry, Suomen Rauhanpuolustajat ry, Rosebud Books Oy, Sputnik Oy

OHJELMA

Festivaalilla esitetään Pirjo Honkasalon tunnustusta saanut dokumentti Melacholian 3 huonetta osoituksena siitä, millaisen perheen Gatajevit olivat luoneet ennen kuin Liettuan viranomaiset aloittivat hyökkäyksensä heidän työtään kohtaan. Muu ohjelma:

Aki Kaurismäki: Pidä huivista kii, Tatjana; I Hired a Contract Killer; Mies vailla menneisyyttä; Kauas pilvet karkaavat

Arto Halonen: Pyhän kirjan varjo

Aku Louhimies: Paha maa

Abbas Kiarostami (Iran): Where Is My Friend's House?

Theo Angelopoulos (Kreikka): Eternity And a Day

Andrej Nekrasov (Venäjä): Disbelief

Andrej Jablonska (Tshekki): Welcome to North Korea

Nikolaj Olejnikov (Venäjä): Grenal Agreement

Mantas Kvedaravicius (Liettua): Barzakh

ESITYSPAIKKA JA LIPUT

Forum Cinemas Vingis, Savanoriu pr. 7, Vilnius, Lithuania, puh. +370 52644764

http://www.forumcinemas.lt/cinemas/

Liput 5 euroa

Esitysajat ilmoitetaan myöhemmin.

SUOMEN YHTEYSTIEDOT LIETTUAN YHTEYSTIEDOT

Susanna Okker Giedrius Zubavicius

Puh. 0456702023 Puh. +37069839383

susanna.okker@gmail.com giedriuszubavicius@yahoo.com

Festivaalin kotisivut www.cinemafhr.net

Kadyrov pelkäsi Estemirovan paljastuksia

2009-07-20T10:10:00.002+03:00

Uutistoimisto AP julkaisi tänään Musa Sadulayevin ja Steve Guttermanin laatiman artikkelin. Se tuo näkyviin pitkän uhkailujen ketjun, jonka Tshetshenian presidentti Kadyrov kohdisti Memorialin Natalja Estemirovaan. "Käteni ovat veressä kyynärpäihin asti", Kadyrov kehuskeli vuoden 2008 keväällä, ja jatkoi tiedustelemalla tietoja Estemirovan perheestä ja tyttärestä. Englanninkielinen artikkeli täällä.

Memorial keskeyttää työnsä Tshetsheniassa

2009-07-19T10:30:00.002+03:00

Venäläinen ihmisoikeusjärjestö Memorial keskeyttää toimintansa Tshetsheniassa Natalja Estemirovan murhan jälkeen. Järjestön johtajan Oleg Orlovin mukaan päätös tehtiin perjantaina 17.7.2009. Lisäksi Tshetshenian presidentti Ramzan Kadyrov on uhannut haastaa Orlovin kunnianloukkauksesta oikeuteen Orlovin syytettyä Kadyrovia 15.7. kuolleen Estemirovan murhasta.

Filmifestivaali Gatajevien tueksi Vilnassa

2009-07-17T23:46:00.006+03:00

Suomalaisista, liettualaisista ja venäläisistä koostuva Gatajevien tukiryhmä järjestää Liettuan pääkaupungissa Vilnassa elokuvafestivaalin 31.7. - 2.8.2009. Festivaalin tarkoituksena on kohdistaa huomio syyttömänä vangittuihin ja tuomittuihin Hadizhat ja Malik Gatajeviin, joita pahimmillaan uhkaa karkotus Tshetsheniaan. Kolmipäiväisen festivaalin aikana esitetään Pirjo Honkasalon palkittu Melancholian 3 huonetta, kaksi Aki Kaurismäen elokuvaa, Arto Halosen Pyhän kirjan varjossa, Andrei Nekrasovin Disbelief sekä Mantas Kvedaraviciuksen koskettava kuvaus Tshetsheniassa kadonneita sukulaisiaan takaisin odottavien parissa.
Perjantaina 31.7. festivaalin lehdistötilaisuudessa ovat mukana kaikki edellä mainitut ohjaajat.

Festivaalia tukevat muun muassa tuotantoyhtiö Sputnik ja Rosebud-kirjakaupat.

GATAJEVIT AHDINGOSSA LIETTUASSA JA TSHETSHENIASSA

2009-06-16T17:00:00.007+03:00

Zhima Dittin edustajat tapasivat Malik Gatajevin ja tämän Liettuassa asuvat kasvattilapset heinäkuussa 2008.

Hadizhat ja Malik Gatajev ja heidän adoptoimiensa lasten tilanne Liettuassa on mutkistunut entisestään. Viime vuoden lokakuussa Hadizhat ja Malik pidätettiin, syytteinä oli tuolloin muun muassa rahankiristys, kasvattilasten pahoinpitely ja myöhemmin lisäksi lasten salakuljetus. Tilanteen kärjistymiseen ovat ovat mitä ilmeisimmin vaikuttaneet aikuisiksi Gatajevien perheessä varttuneiden lasten erimielisyydet vanhempiensa kanssa muun muassa vapaa-ajan vietosta ja tshetsheenien ja länsimaiden kulttuurieroista.

Pidätettyinä ollessaan Gatajevit pidettiin tiukasti ulkopuolisten kontaktien ulottumattomissa, eivätkä he saaneet tavata muita kuin lakimiehiään. Perheen ystäviä ja muita apuun tulleita ahdisteltiin ja uhkailtiin, heidän taloihinsa tehtiin kotietsintöjä ja tietokoneita takavarikoitiin. Todistajina toimineiden lasten lausuntoja on saatu kyseenalaisin keinoin ja niitä on myös vääristelty. Kaiken kaikkiaan oikeusprosessissa on ollut merkittäviä puutteita.

4. kesäkuuta 2009 Hadizhat ja Malik Gatajev tuomittiin kymmenen kuukauden ehdottomiin vankeusrangaistuksiin "perheen sisäisestä despotismista". Tuomitut vapautuvat elokuussa. Heidän tukijansa eri puolilla Eurooppaa ovat järkyttyneitä Liettuan oikeuslaitoksen ja erityisesti syyttäjän toimista ja paikoin epäammattimaiselta vaikuttaneesta käytöksestä. Sekä Gatajevia että näiden adoptoimia lapsia on prosessin kuluessa useasti uhattu karkottamisella takaisin Tshetsheniaan. Paluu Tshetsheniaan vaarantaisi sekä Hadizhatin, Malikin että Liettuassa hyvään toipumisen alkuun päässeiden lasten terveyden ja tulevaisuuden.

Perhettä Liettuassa tukenut saksalainen Kaukasuskinder-järjestö on vetänyt pois suurimman osan rahoituksestaan. Gatajevien alaikäisistä lapsista suurin osa on sijoitettu Vilnan SOS-kylään. Kaukasuskinderin mukaan Gatajevien Groznyissa sijaitsevassa Rodnaja Semja -talossa ei enää olisi lapsia, joten Rodnaja Semjata tukenut Cap Anamur -järjestö vetäytyi tukijoukoista. Groznyin-talossa asuu kuitenkin yhä viisitoista 2–18-vuotiasta lasta, joita hoitaa tällä hetkellä yksinään Malikin sisko Madina. He ovat suurissa taloudellisissa vaikeuksissa Cap Anamurin taloudellisen tuen loputtua. Heiltä puuttuu rahaa ruokaan, vaatteisiin ja muihin perustarpeisiin. Jos talo joudutaan sulkemaan, lapset ovat vaarassa päätyä takaisin kadulle.

Lisähuolta Madina Gatajevalle on aiheuttanut Itävallassa asuva tshetsheeni, joka on kirjelmöinyt Gatajevien tilanteesta muun muassa Tshetshenian pääsyyttäjänvirastoon ja tasavallan lasten koulutuksesta vastaavaan elimeen. Nämä ovat uhanneet sulkea Rodnaja Semjan. Muutama venäläinen ihmisoikeusjärjestö on kuitenkin aloittanut neuvottelut tshetsheeniviranomaisten kanssa asian järjestämiseksi lasten kannalta parhaimmalla mahdollisella tavalla. Lisäksi Gatajevien tukijat Liettuassa keskustelevat Cap Anamurin edustajan kanssa tuen jatkamisesta Rodnaja Semjalle.

http://gataevs.weebly.com/

Tapauksesta on uutisoinut mm. YLE.

Zubairajevin siskoa syytetään kunnianloukkauksesta

2009-06-16T14:58:00.002+03:00

Toukokuussa Volgogradin vankilasta Novosibirskiin siirretyn tshetsheenin Zubair Zubairajevin tämänhetkisestä olinpaikasta ei ole tietoa. Zubairajev vietiin toukokuun lopulla junalla Jekaterinburgiin, jossa hänet hakattiin. Sen jälkeen hänet tiettävästi tuotiin takaisin Novosibirskiin, mutta nyt ei tiedetä, missä hän on.

Kesäkuun alussa Zubairin siskolle Malikalle Groznyiin oli toimitettu kirje, jossa ilmoitettiin, että Volgogradin vankilan johto nostaa Malikaa vastaan syytteen kunnianloukkauksesta. Malika on aktiivisesti hakenut oikeutta syyttömänä tuomitulle ja kidutetulle veljelleen. Saman vankilan johto oli nostanut syytteen kunnianloukkauksesta myös venäläistoimittaja Jelena Maglevannajaa vastaan. Maglevannaja, jolle langetettiin 200 000 ruplan sakot, haki toukokuun lopussa poliittista turvapaikkaa Suomesta.

Groznyin yliopisto kiristänyt ulkonäköohjeita

2009-06-15T16:41:00.005+03:00

Tshetshenian valtionyliopisto Groznyissa on kiristänyt kuluneena keväänä naispuolisten opiskelijoiden pukeutumisohjeita. Tyttöjä on kielletty maalaamasta kynsiään ja käyttämästä rannepituutta lyhyempiä hihoja sekä lenkkareita. Huivin pakkokäyttö on tullut voimaan jo aiemmin. Tämän lisäksi kaikkien opiskelijoiden tulee käyttää erityistä univormua, jonka kerrotaan olevan kallis ja valmistettu huonoista materiaaleista.

Paikallinen lähde kertoi, että pukeutumisohjeiden noudattamista valvotaan tarkasti, ja naisopiskelijoita on väliaikaisesti erotettu yliopistosta esimerkiksi lakattujen kynsien vuoksi. Pukeutumisohjeita kritisoineita tyttöjä on myös pahoinpidelty.

Hymyilevä ystäväni

2009-06-08T09:30:00.006+03:00

Fifi-verkkolehden blogissa summataan Tshetsheniasta Suomeen paenneen Usamin tarina.

Novaja Gazeta palkittiin – Tshetshenia on kuitenkin kielletty aihe

2009-06-07T19:31:00.003+03:00

Kansainvälinen lehdistöinstituutti IPI luovutti venäläiselle Novaja Gazeta -lehdelle sananvapauspalkintonsa 7. kesäkuuta 2009 Helsingissä. Lehden sanotaan olevan yksi harvoista julkaisuista, jotka harjoittavat tutkivaa journalismia Venäjällä. Useita Novaja Gazetan toimittajia on murhattu, tunnetuin heistä on tietenkin Anna Politkovskaja. Mutta miksi lehti ei enää kirjoita Tshetsheniasta ja Pohjois-Kaukasian asioista? Lue kommentti.

Islamin merkitys nyky-Tshetsheniassa

2009-06-03T10:29:00.013+03:00

Etnografi ja kirjailija Zalpa Bersanova on vuosikausia tutkinut tshetsheenien muuttuvia käsityksiä perinteistään ja arvoistaan.

Tässä kirjoituksessa Bersanova selvittää maanmiestensä suhdetta muun muassa islamiin. Bersanova oli vuonna 2005 ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi yhdessä 35 venäläisnaisen kanssa.

Viidentoista viime vuoden aikana olen systemaattisesti suorittanut kyselyjä tshetsheenien joukossa tiedustellen heidän mielipiteitään omista tavoistaan ja uskomuksistaan, arvoistaan ja uskonnostaan. Vuonna 2004, kysyessäni haastateltaviltani ”mitä arvoa pidät kaikkein tärkeimpänä tshetsheenien hengellisessä elämässä”, enemmistö vastanneista (68 prosenttia) vastasi ”uskoa”. Useita vuosia aiemmin heidän vastauksensa olisivat kuuluneet ”säädyllistä käytöstä”, tai ”rohkeutta” tai ”itsehillintää” tai ”oikeudenmukaisuutta”. Tämä muutos on helppo selittää. Uskonnosta on muodostunut hengellinen ”turvapaikka”, jossa ihmiset yrittävät saada rauhan arkielämän julmuudesta.

Tshetsheenit ovat mielestään vapaita uskonnon painostavista muodoista. Heidän uskonsa on islam, mutta he eivät seuraa sitä sokeasti. Mikään ei voi tukahduttaa perustavaa laatua olevaa valinnanvapautta, joka on a priori oletusarvo tshetsheenien kulttuurissa. 1800-luvun kuuluisa vapaustaistelija imaami Shamil sanoi tshetsheeneistä, että heistä ei voi saada pois adatia, jolla tarkoitetaan perinteisten lakien ja käyttäytymisnormien muodostamaa verkostoa. Jos tavallinen tshetsheeni huomaa, että adat ja islamin periaatteet ovat ristiriidassa keskenään, hän aina käytännössä noudattaa adatia samalla kun teoriassa vaalii islamilaista lakia.

On tärkeää huomata, että tshetsheenit 1600-luvulla valitsivat islamin, koska sen ajatus kaikkien ihmisten tasa-arvosta teki heihin suuren vaikutuksen. Mutta he omaksuivat islamin omalla tavallaan valiten sen opinkappaleista ne elementit, jotka eivät olleet ristiriidassa heidän omien perinteidensä tai adatin kanssa. Tshetsheenit ovat esimerkiksi ylläpitäneet verikoston perinnettä kauan islamiin kääntymisensä jälkeen, vaikka se on ristiriidassa islamin oppien kanssa. (Tshetsheenien historiassa on ollut aikoja, jolloin verikosto on ollut ”lakkautettuna”. Näin tapahtuu yleensä silloin, kun käydään ankaraa taistelua ulkopuolista vihollista vastaan.) 1800-luvulla, kun tshetsheenien naapurit vannoivat valansa Koraanilla, tshetsheenit jatkoivat ikiaikaista käytäntöään ja vannoivat vaimojensa tai kuolleiden esi-isiensä nimeen. Adat turvaa naisten kunnian ja oikeudet islamin lakeja paremmin. Se esimerkiksi kieltää halaamasta tai suutelemasta naista julkisesti, tai ottamasta huivia pois tytön päästä. Jos nuori mies syyllistyi johonkin noista, hänen oli pakko joko mennä tytön kanssa naimisiin tai maksaa häpäistyn tytön verestä. Toisin kun naapureillaan – osseeteilla, khevsureilla jne. – tshetsheeneillä adat soi avioeron sattuessa vaimolle samat oikeudet kuin miehelle. Adatin ja sharia-lain välillä on vielä yksi merkittävä ero: Adat ei salli ihmisten ruumiillista rankaisemista. Sen mukaan rangaistusta ei kohdistettu henkilöön itseensä, vaan hänen kuvaansa. Sen vuoksi teiden varsille nousi pieniä ”kirouksen mäkiä”, joita kohti ohikulkijat heittivät kiviä paheksuakseen epäsosiaalisiin loukkauksiin syyllistyneitä. Myöskään lapsia ei kuritettu ruumiillisesti, koska arveltiin että lyödystä lapsesta kasvaisi pelkuri.

Verikosto rikosten ehkäisijänä

Annan esimerkin siitä, miksi tshetsheenit ovat arvoasteikossa säilyttäneet adatinsa islamia korkeammalla. Yksi tshetsheenien ankarimmista käytännöistä on verikosto, joka on vastoin islamin lakeja. Tshetsheenit eivät kosta ainoastaan murhaa, vaan myös heihin kohdistetut loukkaukset ja haavat. Erityisesti vuoristolaisten keskuudessa oli tapana, että väkivallantekoon syyllistyneet maksoivat uhreilleen hyvitystä, joka laskettiin mittaamalla paljonko loukkaantuneen haavan pituus oli vehnänjyvinä. Ehkäpä verikoston uhka on yksi syy tshetsheenien hillittyyn julkiseen käytökseen. Hehän tietävät hyvin millainen rangaistus odottaa rikokseen syyllistynyttä. Heidän täytyy huolellisesti tarkkailla jokaista sanaansa ja tekoaan. Tshetsheeneillä on sanonta: ”Lääkäri voi parantaa miekan aiheuttaman haavan, mutta vain miekka voi parantaa sanojen aiheuttaman haavan.” Se tarjoaa kiinnostavan (joskin epätarkan) vastakohdan englantilaiselle sanonnalle: ”Kepit ja kivet saattavat rikkoa luuni, mutta sanat eivät voi minua vahingoittaa.”

Entisaikoina verikosto oli instituutiona niin vahva, että se usein ylitti viralliset valtarakenteet, ja sen ymmärrettiin tuovan mukanaan lahjomattomuutta. ”Verikosto levittää ympärilleen pelon piirin, joka vahvistaa vuoriston kansaa”, kirjoitti A. Solzhenitsyn.

Tshetsheenit uskovat lujasti, että jos verikostoa ei olisi, on mahdollista että he yksinkertaisesti tappaisivat toisiaan loputtomiin. Tuon vahvan perinteen vuoksi murhien määrä tshetsheenien keskuudessa on aina ollut alhainen. Verikostolle alttiiksi joutumisen seuraukset eivät olisi katastrofaaliset vain murhaajalle itselleen vaan myös hänen sukulaisilleen, joista verikosto-oikeuden mukaan kuka hyvänsä saattoi tulla tapetuksi, erityisesti mikäli murhaaja itse piiloutui. Siksi jonkun tappaminen nähtiin kohtalona, jota piti välttää hinnalla millä hyvänsä. Tshetsheenit kertovat tarinaa isästä ja pojasta, jotka olivat tappaneet vastustajansa taistelussa. Paetessaan rikospaikalta poika kysyy isältä: ”Jos kerran voitimme, miksi meidän pitää paeta?”

Historiasta tiedämme, että oli tapoja välttyä verikostolta. Perheenpäät saattoivat kokoontua yhteen ja antaa tappajalle anteeksi, tai voitiin käyttää erilaisia rituaaleja joiden avulla tappo sovittiin. Vielä nykyäänkin on mahdollista antaa anteeksi tappajalle. Toisaalta myös koston julmat muodot, jotka eivät noudata perinteisten tapojen tarkkaan harkittua rituaalia, ovat lisääntyneet viime vuosina.

Kyselyissäni 70 prosenttia vastanneista piti verikostoperinteestä luopumista välttämättömänä, mutta loppujen mielestä perinteen noudattamista voitaisiin lykätä joksikin aikaa, kunnes sota olisi loppunut.

Seuraavassa hieman positiivisempi esimerkki. Adat merkitsee tavanomaista oikeutta, mutta on olemassa myös sosiaalisia traditioita. On tarpeen huomata, että adatin lisäksi myös näitä sosiaalisia traditioita pidetään toisinaan tärkeämpina kuin islamilaisen lain noudattamista. Kuulin tarinan, joka panee ajattelemaan vieraanvaraisuuden arvostamista tshetsheenien nyky-yhteiskunnassä. Eräs vanha mies kutsui kotiinsa joukon ihmisiä, jotka olivat paenneet ilmahyökkäysten kohteeksi joutuneesta kylästä. Hän otti heidät ystävällisesti vastaan, antoi heille ruokaa ja makuusijan. Seuraavana aamuna pakolaiset tajusivat, että mies oli juuri menettänyt ainoan poikansa. Islamin lakien mukaan poika olisi pitänyt haudata edellisenä päivänä ennen auringonlaskua. Tässä tapauksessa vanha mies oli kuitenkin pitänyt tshetsheenien vieraanvaraisuuden perinnettä pyhempänä kuin islamia. Tshetsheenit sanovat: ”Ruumiin voi laittaa minne hyvänsä, mutta vieras tulee ottaa vastaan perinteitä noudattaen.” Vanha mies otti sanonnan kirjaimellisesti.

Kaikki tämä osoittaa, että tshetsheenit suhtautuvat islamiin kriittisesti, avoimesti ja luottavaisesti. He uskovat, että heidän omat perinteensä ja aatteensa ovat samanarvoisia. Silti tshetsheenien joukossa on selvästi kasvava joukko niin kutsuttuja uskonnollisia fanaatikkoja. Miten se on mahdollista? Joidenkin ulkopuolisten silmin saattaa näyttää siltä, että fanaattisuutta on luonut tshetsheenien perinteinen sufi-rituaali, zikr, joka helposti tuo mieleen ekstaasin, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Uskonnollinen fanaattisuus tuli Tshetsheniaan muista lähteistä kuin sufi-traditioista.

Ruslanin tarina

Mistä sitten tulevat terroritekoja tekevät uskonnolliset fanaatikot? Luulen että asiaa valaisee erään Ruslan-nimisen tshetsheenimiehen tarina. Hän oli vuonna 2002 Moskovan Dubrovka-teatterin kaapanneiden terroristien joukossa. Hänen tarinansa osoittaa myös, että wahhabismin ideologia ei ole ristiriidassa vain todellisen islamin kanssa, vaan myös – mikä kenties on vielä tärkeämpää – tshetsheeniperinteiden kanssa. Ruslanin tarina toistuu muodossa tai toisessa yhä uudestaan ja uudestaan nyky-Tshetsheniassa.

Ennen ”wahhabiitiksi” tulemistaan Ruslania pidettiin kelpo nuorena miehenä. Hänen ainoa heikkoutensa oli, että hän rakasti kovasti naisia ja vietti kutakuinkin vapaamielistä elämää. Hänen isänsä oli erittäin hyväntahtoinen, kunnollinen mies. Isä oli orpo, joten saatuaan oman perheen se tuotti hänelle suurta mielihyvää, ja hän piti tarkasti silmällä lastensa kasvatusta.

Kahden Tshetshenian sodan välillä pahamaineinen arabitaistelija Khattab johti kapinallisten koulutusleiriä Gudermesin kaupungissa. Ruslan, 20, meni sinne ystäviensä kanssa silkasta uteliaisuudesta nähdäkseen mitä siellä tehtiin. Hän palasi kotiin 200 dollaria rikkaampana. Hänen isänsä kysyi missä hän oli ollut ja mistä saanut rahat. Isä meni itse katsomaan Khattabin harjoitusleiriä. Kolmen päivän kuluttua sekä isä että poika olivat silmiinpistävästi muuttuneet. Isä näytti siltä kuin hänet olisi hypnotisoitu. He molemmat alkoivat julistaa että on vain yksi jumala, Allah, ja että Muhammed on hänen profeettansa. Muita uskonnollisia hahmoja tai profeettoja ei ole, ja uskonnollisiin tapahtumiin osallistuminen on turhaa eikä mitää aiemmankaltaisia harjoituksia tarvita. Perheen oli vaikea selviytyä kahden wahhabiitin kanssa. Ruslan pakotti äitinsä ja sisarensa pitämään hijabia. Heidän kieltäytyessään Ruslan sanoi äidilleen: ”Jos et olisi minut synnyttänyt nainen, tappaisin sinut.”

Tshetsheenikulttuurissa äiti on pyhä, eikä lapsilla ole koskaan oikeutta olla tottelematta häntä. Ruslan pakotti isänsä eroamaan vaimostaan ja naimaan toisen (joka oli myöhemmin Nordostissa panttivankeja ottaneiden joukossa). Ruslan ilmoitti sisarilleen, että nämä voisivat tavata miehiä hänen luvallaan ja hänen läsnäollessaan. Hän kutsui luokseen wahhabiittitovereitaan ja käski sisarensa valita puolison heidän joukostaan. Tämä oli jälleen yksi vakava loukkaus tshetsheenitraditioita kohtaan. Sitä, että sisaret keskustelevat naima-asioista veljensä kanssa, pidetään erittäin epäeettisenä, kuten myös senkaltaisten tunteiden osoittamista veljen läsnäollessa. Ruslan sanoi lisäksi, että mies voisi naida nuorimman sisarensa. Tshetsheenilakien mukaan on tietenkin mahdotonta naida ei vain veljeä vaan myös kaukainen sukulainen. Ennen pidettiin häpeällisenä naida omaan teipiin eli klaaniin kuuluva mies.

Ruslan opiskeli Tshetsheniassa islamilaisessa tiedekunnassa. Sieltä hän löysi vaimonsa, joka myös oli wahhabiitti. Toisen sodan alkaessa hän liittyi taistelijoihin isänsä ja vaimonsa kanssa, mutta ei koskaan varsinaisesti sotinut. Harjoitellessaan aseen käyttöä Ruslanin vaimo vahingossa laukaisi sen vahingoittaen miestään, joten he palasivat kotiin. Sen jälkeen he kaikki lähtivät Bakuun, Azerbaidzhaniin. Kun ratsiat tshetsheenipakolaisia vastaan alkoivat Bakussa, he palasivat Tshetsheniaan. Eräänä yönä kello neljä federaation joukot pidättivät heidät kotona. Isä hakattiin pahoin, ja Ruslan vietiin pois aseistetulla joukkojenkuljetusvaunulla. Hänen äitinsä juoksi ajoneuvon perässä kunnes se katosi näkyvistä.

Federaation sotilaat hakkasivat Ruslanin pahoin ja heittivät hänet sitten pois miehistönkuljetusvaunusta. Taksinkuljettaja löysi hänet ja vei kotiin. Sen jälkeen Ruslan vaimoineen ja lapsineen lähti Tshetsheniasta, luultavasti Georgiaan tai Azerbaidzhaniin. Siellä hänet värvättiin Nordost-operaatioon. Hänelle vakuutettiin, että Venäjä tulisi myöntymään heidän vaatimuksiinsa, että panttivankien vapauttamisesta neuvoteltaisiin, ja että sota Tshetshenian tasavallassa päättyisi. Ne, jotka menehtyisivät teatterikaappauksessa – suorittaessaan pyhää velvollisuuttaan – pääsisivät paratiisiin. Ruslan, samoin kuin hänen isänsä toinen vaimo, kuoli kaasumyrkytykseen panttivankien evakuoinnin yhteydessä.

Ruslan oli testamentannut vaimonsa ja lapsensa wahhabiittiystävälleen, joka noudatti Ruslanin tahtoa. Ruslanin vanhemmilla ei ole oikeutta poikansa lapsiin, mikä on täysin vastoin tshetsheeniperinteitä. Niiden mukaan lapset kuuluvat isälle ja hänen sukulaisilleen avioeron sattuessa tai jos heistä tulee orpoja. Federaation joukot veivät mukanaan Ruslanin isän ja tämän nuoremman pojan Nordostin kaappauksen jälkeen. Isä lupasi kertoa kaiken mitä tiesi mikäli poika vapautettaisiin. Hänet vapautettiinkin, mutta pahasti pahoinpideltynä ja pää muovipussiin käärittynä. Jos kulkukoirat eivät olisi repineet muovia hänen päänsä ympäriltä sen jälkeen, kun hänet oli heitetty pois tajuttomana, hän olisi tukehtunut kuoliaaksi. Hän jäi henkiin, mutta masentui syvästi. Hänen isänsä on yhä kateissa.

Wahhabiitteja ei hyväksytä

Viimeisten kyselyjeni yhteydessä enemmistö vastanneista oli sitä mieltä, että vaarallisin asia tai ilmiö Tshetsheniassa oli wahhabismi. Ei ainoastaan koska se on ristiriidassa todellisen islamin kanssa, mutta myös koska siinä toimitaan täysin tshetsheenitraditioiden vastaisesti. Itse asiassa tshetsheenit pelkäävät wahhabiitteja melkein lamaantumiseen asti. He pelkäävät joutuvansa wahhabiittien kohteiksi ja leimautuvansa ”pettureiksi”, jos uskaltautuvat työskentelemään hallitukselle tai toimimaan opettajina tai poliiseina. Nuorten miesten pelätään päätyvän wahhabiittien värväämiksi, jättävän perheensä ja ryhtyvän terroristeiksi. Aivan samoin kuin federaation joukkojen tai paikallisen tshetsheenimiliisin, myös wahhabiittien nähdään toimivan lakien ulkopuolella ja piittaamatta vähääkään uhreistaan.

Valtaosa tshetsheeneistä tuntee huonosti islamia, vaikka he muslimeita ovatkin. Vain harvat tietävät siitä tarpeeksi kyetäkseen opettamaan muita. Neuvostoaikoina uskonnon avoin harjoittaminen oli kielletty, Stalinin aikana teologian opiskelijoita vainottiin eikä islamilaisten doktriinien opiskelua varten ollut alan kirjallisuutta. Ideologisten työkalujen puuttuessa ihmisten on vaikeaa näinä päivinä torjua wahhabiittejä. Lisäksi uskonnon harjoittamisen vapaus on jälleen uhattuna Tshetshenian tasavallassa, ja syynä siihen on juuri wahhabiittien aiheuttama uhka ja viranomaisten vastareaktio siihen. Jos henkilö rukoilee ja käy moskeijassa, hänet julistetaan wahhabiitiksi ja vaino alkaa. Näin jopa vaatimattomimmasta uskonnon harjoittamisesta tulee mahdotonta.

Silti, näinäkään aikoina, ei ole epäilystä siitä että ylivoimainen enemmistö tshetsheeneistä ei ainoastaan torju wahhabiittien metodeja, vaan myös periaatteet joita nämä väittävät edustavansa. Esimerkiksi ”taistelu vääräuskoisia vastaan” on yksi uskonnollisten fanaatikkojen suosituimmista iskulauseista. Kuitenkin löysin kyselyyni osallistuneen 564 tshetsheenin joukosta vain kahdeksan, jotka myönsivät etteivät pitäneet erilaisen uskonnollisen taustan omaavista ihmisistä. Sitä paitsi kysymykseen ”ovatko venäläiset vastuussa tshetsheeneitä kohdanneesta tragediasta” 79 prosenttia vastasi ei.

Wahhabiittien tapa värvätä tshetsheeninaisia ja -tyttöjä itsemurhaiskujen tekijöiksi on toinen esimerkki periaatteista, joita tshetsheeniperinne ei tunne. Päinvastoin kuin muilla konflikteistä kärsivillä muslimialueilla, tshetsheeniyhteisössä ei ihailla itsemurhaiskuja tekeviä naisia. Naispuoliset itsemurhapommittajat ovat suuri häpeä perheilleen, erityisesti miespuolisille sukulaisille, ja usein perheet yrittävätkin salata sen tosiasian että heidän tyttärilleen on käynyt näin.

On selvää että tämä islamin ”vaientaminen”, tämä vääristely, on ainakin osittain seurausta sodasta. Tshetsheenit tiesivät islamista vain vähän selviydyttyään neuvostoajasta, ja sodan aiheuttama epätoivo ja menetykset tekivät heistä vieläkin suojattomampia tämän kaltaiseen aivopesuun. Johtuu pääosin voimakkaasta perinteidemme tiedostamisesta ja uskosta niiden luonnolliseen paremmuuteen muihin ideologioihin verrattuna, että wahhabismi on pysynyt jokseenkin rajoitettuna. Mutta on toinenkin tekijä: Tshetsheenit pitävät arvojaan eurooppalaisina tai länsimaisina ja haluavat tulla tunnustetuksi eurooppalaiseksi yhteisöksi. Tällä hetkellä heidät on saatettu alttiiksi sekä muslimimaailmalle (arabitaistelijoiden maahanmuuton kautta) että Euroopalle (suuren siellä elävän tshetsheenidiasporan kautta), ja enemmistö on valinnut lännen parempana esikuvana. Täten ei ole yllättävää, että 84 prosenttia vastanneista nimesi englannin kieleksi jota olisi hyvä oppia, ja 79 prosenttia haaveili englannin opiskelusta.

On olemassa uskonnollisia henkilöitä, roolimalleja tshetsheeneille, joista haluaisimme oppia enemmän ja opettaa nuorisollemme. Yksi heistä on Kunta-Hadzhi, tshetsheeni ja sufijohtaja, joka perusti Qadirija-veljeskunnan ja sen uskonnolliset tavat, kuten ympyrässä harjoitettavan zikrin. Häneen liitetyt arvot ovat suvaitsevaisuus, yhtenäisyys ja yhteisö, perheen rakkaus, tosi usko ja anteeksianto. Kunta-Hadzhi on hyvin suosittu nykyisen tshetsheeniälymystön parissa historiallisena hahmona ja innostavana esimerkkinä, ja hänen arvojensa kautta tshetsheeniyhteiskunnan uskotaan voivan parantua. Tämä vuosi [2005] on itse asiassa hänen kuolemansa 140-vuotisjuhlavuosi.

Englannista suomentanut Anu Harju. Väliotsikot suomentajan.

Venäläistoimittaja Jelena Maglevannaja hakee turvapaikkaa Suomesta

2009-06-02T17:23:00.001+03:00

Volgogradilaisen Svobodnoje Slovo -sanomalehden toimittaja Jelena Maglevannaja on hakenut poliittista turvapaikkaa Suomesta. Maglevannaja on joutunut Venäjällä häirinnän ja uhkailujen kohteeksi kirjoitettuaan maan vankiloissa tapahtuvasta kidutuksesta. Hän on tehnyt yhteistyötä useiden venäläisten ihmisoikeusjärjestöjen kanssa ja keskittynyt artikkeleissaan erityisesti tshetsheeneihin Venäjällä kohdistuvaan vainoon.

Maglevannaja tietää, että venäläisenä hänen on erittäin vaikea saada Suomesta oleskelulupaa tai turvapaikkaa. Siitä huolimatta hän teki päätöksen hakea turvaa Suomesta. Keskiviikkona 3.6.2009 Suomessa vierailevan Venäjän pääministerin Vladimir Putinin hallinto ei kykene takaamaan kaikkien kansalaistensa – erityisesti toimittajien ja aktivistien – turvallisuutta, vaikka Suomen maahanmuuttoviranomaiset juuri tuolla perustelevat venäläisten negatiivisia turvapaikkapäätöksiä.

27-vuotias Jelena Maglevannaja tuomittiin 12. toukokuuta kunnianloukkauksesta 200 000 ruplan (4 600 euron) sakkoihin julkaistuaan tietoja volgogradilaisessa vankilassa tapahtuneesta kidutuksesta. Maglevannaja pitää tuomiota vääränä ja pitää kiinni artikkeleissaan esitettyjen tietojen todenperäisyydestä.

Maglevannaja, joka osallistui 25.–26.5.2009 Helsingissä pidettyyn Suomalais-venäläisen kansalaisfoorumin seminaariin, on nostanut julkisuuteen erityisesti syyttömänä tuomitun ja kidutetuksi joutuneen tshetsheenin Zubair Zubairajevin tapauksen. Muun muassa Amnesty International ja World Organisation Against Torture kampanjoivat Zubairajevin puolesta.

ZUBAIRAJEV HENGENVAARASSA / ZUBAIRAEV'S LIFE THREATENED

2009-05-23T12:01:00.007+03:00

Tänään lauantaina 23.5. Zubair Zubairajevin siskolle kerrottiin, että Zubairajev on siirretty tänä aamuna Krasnojarskissa junaan kohti tuntematonta määränpäätä. Tuntematon mieshenkilö kertoi, että Zubairajev ei tule kestämään tulevia olosuhteita ja että jos hänet halutaan pelastaa, toimiin on ryhdyttävä välittömästi. Ihmisoikeusaktivistit mm. Suomessa ja Venäjällä alkoivat välittömästi vedota molempien maiden korkeimpiin viranomaisiin Zubairajevin olinpaikan selvittämiseksi.

Koska Zubairajevin siirto oli ajoitettu lauantaille, jolloin virastot ovat kiinni ja asiaan vaikuttamaan pystyviä tahoja on vaikea tavoittaa, on pelättävissä että Zubair Zubairajevin kohtalo on lyöty lukkoon. Ponnisteluja hänen olinpaikkansa selvittämiseksi kuitenkin jatketaan. Svetlana Gannushkina on lähettänyt tiedustelun vankiloista vastaavalle taholle Venäjälle, ja Zubairajevin lakimies selvittää asiaa parhaillaan.

Taustaa mm.

http://pienipuu.blogspot.com/2009/05/zubair-zubairajevin-tarina.html http://pienipuu.blogspot.com/2009/05/zubairajevin-maglevannajan-tilanteet.html

ENG

Today, 23 May, Zubair Zubairaev's sister Malika received a phone call from an unknown male, who told that Zubair has been put on train this morning and transferred to an unknown location, away from Krasnojarsk where he had been sentenced on 12 May, 2009. The man told her, that Zubairaev won't survive the situation in that place. He recommended Malika to start contacting all possible people who might influence the situation as soon as possible if she wants to save him.

Human rights activists for example in Finland and Russia have sent immediate appeals to appropriate officials in both countries, and Zubairaev's is active in finding out the whereabouts of Zubairaev.

Russia : Journalist convicted of defaming prison service by reporting detainee torture claims

2009-05-20T13:26:00.001+03:00

Russia : Journalist convicted of defaming prison service by reporting detainee torture claims / Russie : Deux cent mille roubles d’amende requis contre une journaliste ayant dénoncé la torture en prison

Press release/communiqué de presse

English/French

PRESS RELEASE

Wednesday 20 May 2009

RUSSIA

Journalist convicted of defaming prison service by reporting detainee torture claims

Reporters Without Borders condemns journalist Elena Maglevannaya’s conviction by a court in the southern city of Volgograd of defaming the prison service in articles about torture in Russian prisons that she wrote for the website Vestnikcivitas. Some of the articles were about the case of Zubayr Zubayrayev, a young Chechen imprisoned in Volgograd.

In a 13 May ruling, the court found Maglevannaya guilty of “disseminating false information discrediting the federal prison service’s reputation” and ordered her to pay a fine of 200,000 roubles (4,500 euros) and to publish a retraction. Maglevannaya has said she will appeal, and has no intention of retracting.

“The logic of the court’s ruling escape us,” Reporters Without Borders said. “The case involves serious allegations about the torture of a detainee, so why punish the journalist rather than get to the bottom of the case by examining all the evidence, starting with the prisoner’s own statements.”

The press freedom organisation added: “If the evidence is sufficient, the judicial system should investigate these inhuman practices instead of prosecuting the journalist. This would be a better way of defending the prison service’s reputation than silencing those who expose the mistreatment of detainees.”

Zubayrayev was arrested soon after his return to Chechnya in early 2007 from Austria, where had obtained refugee status. Thereafter his family received no word about him and he was on missing persons lists until August 2007, when a court convicted him of “assaulting a member of the security forces” and he began serving a five-year prison sentence in Volgograd.

At that point, he was able to establish contact with his sister and told her he was being mistreated. Human rights activists managed to visit the prison camp where he was being held and photographed his injuries. Two leading human rights activists – Lev Ponomariov of For Human Rights and Svetlana Gannushkina of Civil Solidarity – participated in a February 2009 news conference in Moscow about his case.

Maglavennaya began writing her articles about Zubayrayev and other cases of torture in Russian prisons in January 2009, prompting the federal prison service to bring the libel action against her.

47, rue Vivienne - 75002 Paris (France)
Tel: 331-4483-8467 / Fax: 331-4523-1151
europe@rsf.org – Read more www.rsf.org

Zubairajevin & Maglevannajan tilanteet kiristyvät

2009-05-15T16:34:00.008+03:00

Tiistaina 12.5. Kirovin alueen tuomioistuin Volgogradissa määräsi, että venäläistoimittaja Jelena Maglevannajan tulee maksaa 200 000 ruplan (n. 4500 euron) korvaus Volgogradin LIU-15-vankilan hallinnolle "moraalisesta vahingosta". Tuomioistuimen mukaan Maglevannaja levitti väärää tietoa siitä, että vankilan sairaalassa olisi kidutettu Zubair Zubairajevia, vaikka kidutuksesta on olemassa vahva näyttö.

Samana päivänä sama tuomioistuin määräsi Zubair Zubairajevin siirrettäväksi turvallisuusluokitukseltaan tiukempaan vankilaan jonnekin muualle Venäjälle, koska Volgogradissa ei ole noita vaatimuksia täyttävää vankilaa.

Maglevannaja on sekä omasta että Zubairajevin tilanteesta hyvin huolissaan. Maglevannajan asianajaja aikoo valittaa tuomiosta, mutta mahdollisuudet, että päätös kumottaisiin, ovat lähes olemattomat.

Zubair Zubairajeville siirto muualle Venäjälle on erittäin kova takaisku. Häneen on siirron jälkeen lähes mahdotonta saada yhteyttä, eikä hänen terveydentilaansa päästä tarkkailemaan.

Amnesty International vetoaa edelleen Zubair Zubairajevin puolesta:

http://pienipuu.blogspot.com/2009/05/testi.html

Lisätietoa englanniksi Maglevannajan tuomiosta:

http://www.eng.kavkaz-uzel.ru/articles/10104

Delegaatio vältti mielenosoittajat

2009-05-14T16:55:00.006+03:00

Helsingissä osoitettiin pienimuotoisesti mieltä Tshetshenian ihmisoikeustilanteen johdosta 13.5.2009. Tshetshenian raakaa hallintoa vastustaneita mielenosoittajia kävi vilkaisemassa Euroopan neuvoston edustaja Vesna Atanasova, joka ilmeisesti pelkäsi yhteenottoa ja eikä myöntänyt Atanasova olevansakaan. Mielenosoittajat jakoivat Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenille tietoa Tshetshenian tilanteesta.

Pieni Puu ry:n järjestämällä mielenosoituksella haluttiin muistuttaa, että Tshetshenian hallinto ei noudata kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Demokratian ja paikallishallinnon rakenteiden istuttaminen Tshetsheniaan voidaan aloittaa kunnolla vasta sitten, kun ihmisoikeusrikoksiin syyllistynyt tasavallan johto on asetettu vastuuseen teoistaan ja maassa vallitsee sananvapaus.

Tiedote koskien tshetsheenidelegaation vierailua Suomeen

2009-05-13T13:34:00.003+03:00

Suomi isännöi Tshetshenian hirmuhallinnon edustajia

Suomessa vierailee tällä viikolla edustajia Tshetshenian parlamentista ja paikallishallinnosta. Vierailun käytännön järjestelyistä vastaa Suomen Kuntaliiton tytäryhtiö Finnish Consulting Group. Vierailu on osa Euroopan neuvoston paikallishallinto- ja demokratiahanketta. Tshetsheenidelegaation vierailusta on ollut hyvin vaikea saada tietoa. Asiaa kommentoineet tahot eivät pidä vierailua poliittisena, mutta Tshetshenian rikollisen hallinnon edustajien isännöiminen on poliittinen teko. Suhteita on ylläpidettävä myös kansalaisiaan sortaviin maihin, mutta tietyt tosiseikat on syytä pitää mielessä tämänkaltaisia vierailuja järjestettäessä.

Tshetsheenivieraat edustavat presidentti Ramzan Kadyrovin sortohallintoa, joka pitää Tshetsheniaa rautaisessa otteessaan. Nimettömiiin ilmiantoihin perustuvat pidätykset ja tekaistuihin syytteisiin ja todisteisiin nojaavat tuomiot, joita langetetaan kidutuksen avulla saatujen todistajanlausuntojen perusteella, ovat yleisiä. Uhkailu ja väkivalta kohdistuu myös niihin, jotka vaativat oikeutta kadonneille tai pidätetyille. Tuhannet tshetsheenit ovat paenneet Kadyrovin hallinnon mielivaltaisia toimia Eurooppaan.

Tshetshenian nykyhallinto haluaa luoda tasavallasta kuvan rauhan ja hyvinvoinnin tyyssijana. Kadyrovin lähettiläät kiertävät Euroopassa kertomassa maasta tarinoita, joilla yritetään houkutella tshetsheenipakolaisia palaamaan. Eurooppaa ei liiemmin kiinnosta, että näillä matkoilla on kytköksiä tshetsheenipakolaisten murhiin. Viime tammikuussa Itävallassa ammuttiin Kadyrovin entinen henkivartija Umar Israilov, joka väitti nähneensä Kadyrovin itsensä kiduttavan ja tappavan vastustajiaan ja joka oli nostanut kanteen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa Kadyrovia vastaan. On myös syytä pelätä, että näillä vierailuilla yritetään vaikuttaa Euroopan jo ennestään kiristyneeseen turvapaikkapolitiikkaan tshetsheenipakolaisia kohtaan.

Me allekirjoittaneet paheksumme maamme osallistumista toimiin, jotka pönkittävät presidentti Ramzan Kadyrovin luomaa vilpillistä kuvaa Tshetsheniasta. Me häpeämme, että Suomi ojentaa auttavan kätensä räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneen hallinnon edustajille. Tämän rikollisjoukkion läsnäolo Suomen maaperällä, vieläpä kansanedustuslaitoksemme istuntosaleissa, tahraa maineemme demokratiaa ja ihmisoikeuksia kunnioittavana maana. Kadyrovin hallinnon edustajien paikka on oikeusistuimessa.

Helsingissä, 12.5.2009

Anu Harju

Kerkko Paananen

Teemu Matinpuro

Oksana Tshelysheva

Lisätiedot:

anu@pienipuu.org

050 358 1441

pienipuu.blogspot.com

TSHETSHENIA-MIELENOSOITUS 13.5. HELSINGISSÄ

2009-05-12T09:59:00.003+03:00

KAIKKI HYVIN TSHETSHENIASSA? - MIELENOSOITUS HELSINGISSÄ KE 13.5.

Ke 13.5. klo 16–19, Kaupungintalo, Pohjoisesplanadi 11–13

Suomessa vierailee parhaillaan Euroopan neuvoston projektin puitteissa tshetsheenidelegaatio, joka edustaa Tshetshenian rikollista presidenttiä Ramzan Kadyrovia. Ryhmä mm. tutustuu suomalaiseen paikallishallintoon.
Haluamme osoittaa, että emme usko tämänkaltaisella koulutuksella luotavan raa'an sortohallinnon koettelemaan maahan demokratiaa.
Sen sijaan Suomi, vastaanottaessaan Kadyrovin hallinnon edustajia, hiljaisesti osoittaa hyväksyvänsä Kadyrovin toimet.
Me osoitamme mieltämme, koska Suomeen Kadyrovin hirmuhallintoa paenneet tshetsheenit eivät voi sitä tehdä, koska sillä he vaarantaisivat Tshetsheniassa olevien sukulaistensa hengen.

ENG

ALL IS WELL IN CHECHNYA? – DEMONSTRATION IN HELSINKI

Wed 13 May at 16–19, The City Hall, Pohjoisesplanadi 11–13

We don't believe that democracy will hit Chechnya after the representatives of the bloody administration of President Kadyrov visit Finland. In stead, by welcoming these representatives Finland quietly approves the torture, human rights abuses and murders that are done by Kadyrov's orders.

We demonstrate, because the Chechens living in Finland, who have fleed the tyrannian administration of Kadyrov, cannot do that in the fear of endangering the lives of their own and of their relatives in Chechnya.

Finland hosts representatives of the Chechnyan administration

2009-05-11T12:44:00.003+03:00

Finland is hosting a delegation of nine Chechen parliamentarists and representatives of the local administration this week. The visit is part of the education programme of the Council of Europe. The Chechen delegation will meet Members of Parliament and visits some Finnish towns.

The visit has been kept secret from the public, and all the official authorities relating to the visit has claimed to be unaware of the event. That's by no means a surprise, as the group represents the bloody administration of Ramzan Kadyrov, which has reached its position by cruelly violating human rights and creating an atmosphere of fear into Chechnya.

The Finnish MP's and representatives of the municipalities can of course hide behind the back of the Council of Europe and convince themselves that they are only acting in the name of the democracy. But it has to be kept in mind that President Kadyrov himself is a torturer and a murderer, and hosting his delegation means that Finland accepts the tyrannian government of Chechnya and also the oppression, torture and murhers of the Chechen civilians.

Suomi isännöi Tshetshenian hirmuhallinnon edustajia

2009-05-11T12:31:00.002+03:00

Suomi isännöi tällä viikolla 9-henkistä tshetsheenidelegaatiota, joka koostuu Tshetshenian hallinnon edustajista ja paikallishallinnon johtajista. Kyseessä on Euroopan neuvoston paikallishallinnon koulutushanke. Delegaatio muun muassa vierailee eduskunnassa tavaten kansanedustajia ja tutustuu muutaman kaupungin paikallishallintoon.

Vierailu on ilmeisesti haluttu pitää salassa, koska siitä ovat kaikki viralliset tahot olleet yksimielisen tietämättömiä. Tämä ei ole sinänsä ihme, edustaahan ryhmä presidentti Ramzan Kadyrovin veristä hallintoa, joka on päässyt nykyiseen yksivaltaiseen asemaansa ihmisoikeuksia polkemalla ja vakiinnuttaen Tshetsheniaan pelon ilmapiirin. Suomalainen kunta- ja kansanedustusväki voi piiloutua Euroopan neuvoston selän taakse ja uskotella toimivansa vain demokratian edistämisen nimissä. On silti syytä pitää mielessä, että presidentti Kadyrov on itse kiduttaja ja murhaaja, ja hänen delegaationsa isännöiminen tarkoittaa että Suomi hyväksyy Tsetshenian hirmuhallinnon ja maan kansalaisten sorron, kidutukset ja murhat.

Linkki Kerkko Paanasen vierailua koskevaan kommenttiin:

http://www.finrosforum.fi/?p=2632#comment-590

The true story of Zubajr Zubajraev

2009-05-10T14:30:00.000+03:00

The story you are going to read is a torture case. A torture case that is developing right now, at the time when you are reading this article.

It can either conclude in ”Rescue of Common Rian”- kind of story with its happy end or in ”Dante's Circles” with no escape from being held in the depth of the Hell.

The name of the person is Zubajr Zubajraev. He is a thirty-year-old Chechen who is now serving his five-year sentence in a colony of Volgograd.

Zubajr lived in the village of Tolstoy-Yurt together with his mother and five sisters. He had to become the breadwinner for the family after their father's death in a car crash. He was just fourteen when it happened.

He didn't take part in either of the Chechen war campaigns. He saw his life responsibility in maintaining the well-being of the family.

However, the Zubajraev have never been indifferent towards the sufferings that the wars have inflicted upon people. They were seen among participants of anti-war rallies. Their house was a temporary refuge for those residents of Grozny who were fleeing shellings and mop-ups.

In that troubled time it was enough to arouse suspicions of secret services. Zubajr was warned to have been blacklisted.

In 2004 Zubajr's relatives persuaded him to leave Russia together with his wife Madina. The couple found refuge in Austria where their first son was born. But in 2006 Zubajr's elderly mother was diagnozed with cancer.

Zubajr and Madina didn't think twice. The mother needed Zubajr's help and the family decided to return to Chechnya.

They tried to believe the assertions that the situation in Chechnya had stabilized. They also hoped that Zubajr's had been forgotten during the two years of their life outside Russia.

The first months passed quietly. Zubajr spent most of his time accompanying his mother to the hospital in Rostov-on-Don and back. She got better.

But on 23 February 2007 Zubajr went missing.

He entered the first circle of the Inferno. His wife and four sisters searched for him everywhere. Only in three months they found Zubajr under investigation carried out by Groznenskiy district police station. He had been under their custody since the time of the disappearance.

Zubajr's story is one tragic detail of the Chechen reality of the XXI century. The whole nation was deported on Stalin's order in 1944 to face the fate of being often betrayed by their neighbours in just sixty years after the deportation. Now they are often picked out one by one on reports by informers of Kadyrov and his bosses with the FSB to serve fabricated charges and unfair judgements.

To extort confession from Zubajr, the investigators applied the most efficient method againt him which is torture. Malika, Zubajr's sister, told Elena Maglevannaja, a Russian journalist who did a lot to publicize Zubajr's story, ”They were tearing his nails off. They subjected him to electrocution. They wanted to force him testify against some other people”. Zubajr managed not to trap new victims. In addition to that, his tormentors threatened that his relatives would share his fate. His wife, who was pregnant with their second child, was taken to hospital. To stop the torture, Zubajr gave self-confession.

In June 2007 Zubajr told the sisters that he had had to sign the testimony on himself. The Supreme Court of the Chechen Republic ruled Zubajr guilty of attempting at the life of a law agent and illagel arms possession. They sentenced him to five years in high security prison.

Zubajr was moved to serve the sentence to Volgograd Region. Colony #25 situated in Frolovo village became Zubajr's second circle of torment.

Regular beatings and torture there didn't pursue any particular purpose. Zubajr was chosen to be just a target. Prison guards burst into his cell and severely beat him at the head with plastic bottles full of water. Zubair was subjected to electroshocks. He was injected with unknown substances. He was nailed to the floor and he was forced to stand in the snow with bare feet.

Other inmates sent a message to his sisters via one of their relatives. An unknown person called them one day and told, ”If you don't want to have a corpse delivered to you, come and take him out”.

Following numerous complaints on Zubajr's situation, he was moved to the prison hospital. It happened only in February 2008 after he had managed to submit the complaint on the colony administration and a criminal case against the chief of the colony was instituted.

However, the hospital didn't happen to be his salvation. Zubajr was admitted to his third level of the Inferno.

Instead of receiving adequate medical treatment, Zubajr was again subjected to torture and other forms of ill-treatment. In his words, there were the chief of the cololny and his deputies among his usual tormentors. This time there was a reason behind the torture. They needed his testimony that all his previous statements had been lies.

Zubajr's sisters, Fatima and Malika, were allowed to have a meeting with Zubajr on a condition that they would persuade him to revoke his statement. Soon after the meeting they told Zoja Svetova, a journalist with the Novye Izvestia newspaper, ”Zubajr coulod hardly walk. When asked why my brother was in a such a terrible state, the staff of the colony responded that he had two epilepsy fits during which he allgedly fell down and hit his head. At that, my brother didn't suffer any diseases like that before his imprisonment”.

In November 2008, Imran Ejiev, my former colleague on the Russian-Chechen Friendship Society now residing in Germany, visited Zubajr in prison. he was accompanied by Alikhan Soltakhanov, a surgeon from Germany. They managed to take photoes of the wounds on the head, body and feet of Zubajr which didn't heal, including his bandage soaked with pus. Imran Ejiev stated to Zoja Svetova, ”The bandage was not change for weeks. At that, Vladislav Nikishin told me that Zubajr was provided with the best possible conditions but he inflicted damage on himself by hitting his head at the wall and putting salt into his wounds”.

Alikhan Soltakhanov described Zubajr Zubajraev's condition to a journalist with the Chechen Committee of National Salvation NGO which is based in Nazran (Ingushetia), ”Zubajr was absolutely exausted, both physically and morally. The left half of the face was all a huge bruise. The face was distorted. There were numerous small wounds on his arms. They looked as if small bits of flesh were taken off with. They were wounds through his both feet, o.5 sm in diameter. He explained that he had been nailed to the floor. Due to them, Zubajr could walk only with a stick. His guards threatened that they would take the stick from him as ”he didn't need any”. Zubajr was suffering from severe headaches and black-outs which were the symptom of severe head concussion”.

On 11 February 2009, a press-conference was held in Moscow on Zubajr's situation. Imran Ejiev showed pictures of signs of torture as undeniable proof of the methods applied against him. Amnesty International issued their address to the Prosecutor General and the chief of the Federal Inspection to Monitor Punishments. Outspoken human rights defenders Svetlana Gannushkina and Lev Ponomarjov made their statements in support of Zubajr. His sister Malika didn't hesitate to bring her evidence.

The two sisters, Malika and Fatima, took the train back to Chechnya. In Rostov-on -Don a man joined them in their compartment. His ”revelations” scared the young women nearly to death. He gave them a detailed account of how he ”had twisted off heads of other talkative relatives of missing people”. When the man told them what places and at what addresses they had visited in Moscow, it became clear that they were under surveillance througout the visit. They managed to call human rights defenders in Moscow and Volgograd. In Grozny representatives of the Memorial picked them up. Soon they were moved outside Chechnya, thanks to support provided by one of international human rights organizations.

Some other activists who are trying to draw attention to Zubajr's situation have been harassed in different ways. On March 20, 2009, the administration of colony filed a suit against Elena Maglevannaja, a journalist from Volgograd, thanks to him Zubajr's story became public. They are accusing her of ”spoiling their professional image”. The next court session has been fixed for May 12. All the appeals of Elena and her lawyers to let Zubajr testify in court have been denied. The colony administration hopes to get 500 000 rubles as compensation. They also demand that Elena publish a new article starting, ”The staff of penitentiary institutions serve the interest of the state. This service takes them courage, bravery, self-sacrifice and a lot of effort...”

Meanwhile, these courageous servants of the state keep beating Zubajr forcing him to revoke his statements. On March 26, Zubajr's lawyer Musa Khadisov had to give his testimony in court on numerous signs of torture that he had seen the day before. In a month, on April 23, 2009, Khadisov saw new signs of beating on Zubajr's body, including bruises in thye area of the chest, shoulders and low part of the back. In his complaint to the superiors of Zubajr's guards, the lawyer stated that he had immediately demanded that a doctor and a chief of the prison hospital be called. It was refused.

The reason why the doctors of this prison hospital have forgortten Hyppocratus's oath becomes clear if you read an open Internet blog run by the chief surgeon of this particular prison. The majority of posts is on Chechens and their criminal inner self... Elena Maglevannaja told on phone that he didn't hesitate to carry out some kind of discussion with her in the Internet. It is rather threats than dispute, ”It is up to us to decide who to treat and how. I am now afraid of any kind of inspection. You'd better think twice. It is likely that you will be checked somewhere and sooner that I will”.

During our last conversation with Elena, she told, ”In autumn 2008 a journalist with the Novaja Gazeta, Vera Chelischeva, promised to cover Zubajr's story. Then I didn't hear from her for long. Last week I called the newspaper asking to get me through to the chief editor. I told him everything once again. He responded, ”Chelischeva no longer works with the Novaja Gazeta. And the newspaper isn't covering such stories any longer. The investigation department deals only with coprruption. Journalists can't help here. You'd better turn to human rights defenders”. Lena remarked hat she had already tried and put the receiver down.

I didn't know how to answer her simple question, ”Why those who are capable to help don't do what they can?”

Oksana Chelysheva

Zubair Zubairajevin tarina

2009-05-10T14:28:00.000+03:00

Tämä tositarina on kertomus kidutuksesta, joka tapahtuu parhaillaan kun luet tätä artikkelia. Se voi saada ”Pelastakaa sotamies Ryanin” tapaisen onnellisen lopun, tai päättyä Danten helvetin syövereihin, joista ei voi paeta.

Zubair Zubairajev on 30-vuotias tshetsheenimies, joka parhaillaan istuu viiden vuoden tuomiotaan vankilassa Venäjän Volgogradissa.

Zubair eli Tolstoi-Jurtin kylässä Tshetsheniassa äitinsa ja viiden siskonsa kanssa. Isän kuoltua auto-onnettomuudessa Zubairista tuli 14-vuotiaana perheen elättäjä.

Zubair ei ottanut osaa kumpaankaan Tshetshenian sotaan. Hän koki tärkeimmäksi velvollisuudekseen huolehtia perheensä hyvinvoinnista.

Zubairajevit eivät kuitenkaan suhtautuneet välinpitämättömästi sotien ihmisille aiheuttamia kärsimyksiä kohtaan. Perhe nähtiin sodanvastaisisssa mielenosoituksissa, ja heidän talossaan yöpyi välillä Groznyin pommituksia paenneita pakolaisia.

Noina sekasortoisina aikoina tuo riitti herättämään salaisen palvelun epäluulot. Zubairia varoitettiin joutumisesta mustalle listalle. Vuonna 2004 hänen sukulaisensa taivuttivat hänet lähtemään Venäjältä Madina-vaimonsa kanssa. Pariskunta löysi turvan Itävallasta, jossa heille syntyi poika.

Mutta vuonna 2006 Zubairin iäkkäällä äidillä todettiin syöpä. Zubairajevit päättivät palata Tshetsheniaan. He yrittivät uskoa vakuutteluja Tshetshenian rauhoittumisesta. He myös toivoivat, että turvallisuuselimet olisivat unohtaneet Zubairin ulkomailla elettyjen kahden vuoden aikana.

Ensimmäiset kuukaudet sujuivatkin rauhallisesti. Zubair käytti suuren osan ajastaan käyttämällä tätä hoidoissa Rostov-on-Donin sairaalassa. Zubairin äidin vointi koheni.

Mutta 23. helmikuuta 2007 Zubair katosi. Hän astui helvetin ensimmäiseen kehään. Hänen vaimonsa ja neljä siskoaan löysivät hänet kolmen kuukauden kuluttua Groznyin alueen poliisiasemalta, jossa hän oli ollut pidätettynä katoamisestaan lähtien.

Zubairin tarina on yksi traaginen yksityiskohta 21. vuosisadan todellisuudesta, jossa tshetsheenit elävät. Koko kansa pakkosiirrettiin Stalinin käskystä vuonna 1944, ja nykyään heidän kohtalonsa on usein joutua omien naapuriensa pettämiksi vain kuusikymmentä vuotta pakkosiirtojen jälkeen. Heitä valikoidaan pidätettäviksi naapurien ilmiantojen perusteella, naapurien, jotka ovat Kadyrovin ja tämän FSB:ssä palvelevien pikkujohtajien ilmiantajia. Perättömiä ilmiantoja seuraavat tekaistut syytökset ja epärehelliset tuomiot.

Saadakseen Zubairin tunnustamaan mitä halusivat kuulustelijat olivat käyttäneet häneen tehokkainta mahdollista metodia, kidutusta. Zubairin sisko Malika kertoi venäläistoimittaja Elena Maglevannajalle, joka on nähnyt paljon vaivaa julkaistakseen Zubairin tarinan: ”He kiskoivat hänen kynsiään irti. Hänelle annettiin sähkösokkeja. Hänen haluttiin todistavan joitakin muita ihmisiä vastaan.”

Zubair pysyi vaiti eikä saattanut uusia uhreja ansaan. Silloin kiduttajat kertoivat hänen perheensä kokevan saman kohtalon kuin Zubair. Toista lastaan odottava Madina-vaimo joutui sairaalaan. Lopettaakseen kidutuksen Zubair lopulta tunnusti mitä vaadittiin.

Kesäkuussa 2007 Zubair kertoi siskoilleen, että hän oli joutunut todistamaan itseään vastaan. Tshetshenian korkein oikeus tuomitsi hänet syylliseksi lainvalvojan murhayritykseen ja laittomaan aseiden hallussapitoon. Zubair sai viiden vuoden tuomion korkeaa turvallisuusluokitusta kantavassa vankilassa. Hänet siirrettiin Volgogradin vankilaan numero 25, joka sijaitsee Frolovon kylässä. Alkoi uusi kidutusjakso.

Säännöllisillä hakkaamisilla ja kidutuksella ei tunnuttu haettavan mitään erityistä. Zubair vain oli valittu maalitauluksi. Jälleen hänet altistettiin sähköiskuille, ja häneen pistettiin tuntemattomia aineita. Hänet naulattiin jalkateristään lattiaan, ja hänet pakotettiin seisomaan lumessa paljain jaloin.

Muut vangit lähettivät viestin Zubairin siskoille erään sukulaisen välityksellä: ”Jos ette halua vastaanottaa ruumista, tulkaa hakemaan hänet pois.”

Seurasi lukuisia valituksia, joiden jälkeen Zubair siirrettiin vankilan sairaalaan. Vasta helmikuussa 2008 Zubairin onnistui jättää valitus vankilan hallinnolle ja tehdä rikosilmoitus vankilan johtajaa vastaan.

Sairaalasta ei kuitenkaan muodostunut Zubairille pelastusta vaan helvetin kolmas vaihe. Lääketieteellisen hoidon sijaan Zubairia kidutettiin jälleen. Hän on kertonut, että tavallisesti kidutuksen hoitivat vankilan johtaja ja hänen varamiehensä. Häneltä haluttiin todistus siitä, että kaikki hänen aiemmat lausuntonsa olivat olleet valhetta.

Zubairin siskojen Fatiman ja Malikan annettiin tavata Zubair sillä ehdolla, että he yrittäisivät saada hänet peruuttamaan lausuntonsa. Tapaamisen jälkeen he kertoivat Zoja Svetovalle, Novie Izvestijan toimittajalle: ” Zubair pystyi tuskin kävelemään. Hänen väitettiin olevan huonossa kunnossa kahden epilepsiakohtauksen jälkeen, joiden aikana hän oli kaatunut satuttaen päänsä. Veljemme oli kuitenkin täysin terve ennen vankilaan joutumistaan.”

Marraskuussa 2008 nykyisin Saksassa asuva entinen kollegani Venäläis-tshetshenialaisesta ystävyysseurasta, Imran Ejijev, vieraili vankilassa yhdessä niinikään Saksaan muuttaneen kirurgin Alihan Soltahanovin kanssa. Heidän onnistui ottaa kuvia Zubairin parantumatta jääneistä vammoista tämän päästä, kehosta ja jaloista. Hänellä oli jalassaan side, joka oli läpimärkä mädästä ja jota ei ollut vaihdettu viikkoihin. Asiasta kysyttäessä vankilan johtava lääkäri, kirurgi Vladislav Nikishin kertoi, että Zubairille oli järjestetty parhaat mahdolliset olosuhteet, mutta että hän oli aiheuttanut vammansa itse lyöden päätään seinään ja kaataen suolaa haavoihinsa.

Alihan Soltahanov kuvaili Zubairin tilaa toimittajalle, joka työskentelee Tshetsheenien kansallisen pelastuksen komitea -nimisessä kansalaisjärjestössä Nazranissa, Ingushiassa: ”Zubair oli pohjattoman uupunut sekä fyysisesti että mieleltään. Muodoiltaan vääristyneiden kasvojen vasen puoli oli yhtä suurta ruhjetta. Käsivarsissa oli lukemattomia arpia, kuin pieniä lihanpalasia olisi vedetty irti. Molemmissa jalkaterissä oli halkaisijaltaan 0,5 cm haavat, jotka olivat syntyneet kun hänet naulattiin lattiaan. Niiden vuoksi Zubair pystyy kävelemään vain kepin avulla. Vartijat uhkasivat ottaa kepin pois, koska ’hän ei enää tarvinnut sitä’. Zubair kärsii ankarista päänsäryistä ja tajuttomuuskohtauksista, jotka ovat vakavan aivotärähdyksen oireita.”

11. helmikuuta 2009 Moskovassa pidettiin tiedotustilaisuus Zubairin tilanteesta. Imran Ejijev esitteli kuvia, jotka kiistatta osoittivat Zubairia kidutetun. Amnesty International esitti vetoomuksen ylimmälle syyttäjälle ja rangaistuksia valvovalle elimen päällikölle. Suorapuheiset ihmisoikeuksien puolustajat Svetlana Gannushkina ja Lev Ponomarjov lausuivat tukensa Zubairille. Sisko Malika ei epäröinyt todistaa julkisesti veljensä puolesta.

Tiedotustilaisuuden jälkeen siskokset Malika ja Fatima nousivat Tshetshenian-junaan. Rostov-on-Donissa heidän junavaunuunsa ilmestyi mies, jonka ”paljastukset” pelästyttivät nuoret naiset liki kuoliaiksi. Mies kuvaili yksityiskohtia viljellen, kuinka hän ”oli tappanut useampiakin kadonneiden ihmisten liian puheliaita sukulaisia”. Kun mies kertoi missä paikoissa ja osoitteissa naiset olivat Moskovassa käydessään vierailleet, kävi selväksi että heitä oli seurattu koko matkan ajan. Siskosten onnistui soittaa ihmisoikeusaktivisteille Moskovassa ja Volgogradissa. Groznyissa ihmisoikeusjärjestö Memorialin edustajat noutivat heidä asemalta. Pian Malika ja Fatima muuttivat pois Tshetsheniasta erään kansainvälisen ihmisoikeusjärjestön avulla.

Useita aktivisteja, jotka ovat yrittäneet herättää huomiota Zubairin tapausta kohtaan, on ahdisteltu eri tavoin. Maaliskuun 20. päivänä 2009 Volgogradin vankilan hallinto nosti kanteen volgogradilaista toimittajaa Jelena Maglevannajaa vastaan, jonka ansiosta Zubairin tarina nousi julkisuuteen. Jelenaa syytetään ”heidän ammatillisen kuvansa pilaamisesta”. Seuraava oikeudenkäynti pidetään 12. toukokuuta. Vetoomukset, että Zubair saisi todistaa oikeudessa, on hylätty. Vankilan hallinto toivoo saavansa 500 000 ruplaa vahingonkorvausta. He vaativat myös, että Jelenan tulee julkaista uusi artikkeli, joka alkaa: ”Rangaistuslaitosten henkilökunta palvelee valtion etuja. Tämä palvelu edellyttää heiltä rohkeutta, pelottomuutta, itsensä uhraamista ja paljon työtä...”

Sillä välin nämä urhoolliset valtion palvelijat jatkavat Zubairin hakkaamista saadakseen hänet peruuttamaan lausuntonsa. 26. maaliskuuta 2009 Zubairin asianajaja Musa Hadisov todisti oikeudessa, että oli nähnyt lukuisia merkkejä kidutuksesta tavatessaan Zubairin edellisenä päivänä. Kuukauden kuluttua, 23. huhtikuuta, Hadisov havaitsi Zubairin kehossa uusia jälkiä lyönneistä, mukaan lukien ruhjeita rinnan alueella, olkapäissä ja alaselässä. Vartijoiden johdolle jättämässään valituksessa asianajaja ilmoitti vaatineensa välittömästi, että lääkäri ja vankilan johtaja kutsutaan paikalle. Vaatimukseen ei ollut suostuttu.

Kun lukee tämän nimenomaisen vankilan johtavan lääkärin avointa blogia netissä, tajuaa heti, miksi tämän vankisairaalan lääkärit ovat unohtaneet Hippokrateen valansa. Valtaosa kirjoituksista käsittelee tshetsheeneitä ja heidän ”rikollista sisintään”... Jelena Maglevannaja kertoi puhelimessa, ettei kirurgi epäröinyt käydä jonkinlaista keskustelua hänen kanssaan internetissä, joskin kyse oli pikemminkin uhkailusta: ”On meidän asiamme päättää, keitä hoidetaan ja miten”, kirurgi kirjoitti. ”Pelkään nyt mitä tahansa tulevaa tutkintaa. Sinun olisi parasta vielä harkita [mitä teet]. On todennäköistä, että sinua tutkitaan jossakin, ja ennemmin kuin minua.”

Viimeisimmän keskustelumme aikana Jelena kertoi: ”Syksyllä 2008 Novaja Gazetan toimittaja Vera Tshelitsheva lupasi julkaista Zubairin tarinan. Sitten en kuullut hänestä pitkään aikaan. Viime viikolla soitin lehteen pyytäen saada puhua päätoimittajan kanssa. Kerroin miehelle tarinan kokonaisuudessaan uudestaan. Hän vastasi: ’Tshelitsheva ei enää työskentele Novaja Gazetassa. Lehtemme ei enää kirjoita juttuja tuollaisista tapauksista. Tutkiva osastomme käsittelee vain korruptiota. Toimittajista ei ole apua tällaisissa tapauksissa. On paras kääntyä ihmisoikeuksien puolustajien puoleen.’” Jelena huomautti yrittäneensä jo sitä ja lopetti puhelun.

En tiennyt, miten vastata hänen yksinkertaiseen kysymykseensä: ”Miksi ne, jotka pystyvät auttamaan, eivät sitä tee?”

Oksana Tshelysheva

Kirjoittaja on venäläinen toimittaja ja Suomen PENin turvakaupunkikirjailija.

Zubair Zubairajevin oloja yritetään heikentää / Zubairaev faces a new court case

2009-05-08T11:52:00.008+03:00

Volgogradin vankilan sairaalassa oleva Zubair Zubairajeville on määrätty uusi oikeudenkäynti pidettäväksi 12. toukokuuta. Oikeudenkäynti on suljettu, koska se pidetään vankilan tiloissa. Käsittelyssä on vankilan sairaalan hallinnon vaatimus koventaa Zubairajevin kohtelua. Käytännössä hänet voitaisiin eristää, kieltää esimerkiksi ulkoilu ja yhteydet ulkomaailmaan. Tuolloin olisi entistäkin vaikeampaa saada tietoa mahdollisista häneen kohdistuvista väkivallanteoista.

ENG

Zubair Zubairaev will face a new court case on May 12. The court session will start at 2 pm. It will be closed as it will be held in the premises of the prison. The court will consider the request of the administration of the prison hospital to move Zubairaev under tougher regime of imprisonment. Then he could be denied walks and contacts to outside prison and he could be isolated. It means that there will be even less access to him.

Taustaa tapaukselle / Background:

http://pienipuu.blogspot.com/2009/05/testi.html

In Russian:

http://www.ej.ru/?a=note&id=9059

Rasul Mutalibovin tapaus / Rasul Mutalibov's case

2009-05-07T17:06:00.004+03:00

Norja palautti perjantaina 24.4. Venäjälle Rasul Mutalibovin, hänen vaimonsa ja kolme Norjassa syntynyttä lastaan. Mutalibovit olivat asuneet Norjassa yli neljä vuotta. Käännytys tapahtui pikaisesti, ja sitä edeltävien 24 tunnin aikana ihmisoikeusaktivistit eri puolilta maailmaa ottivat yhteyttä Norjan viranomaisiin ja yrittivät estää karkotuksen. Norja taipui lopulta lupaamaan, että mikäli ihmisoikeusjärjestö Memorial toimittaa Norjaan vetoomuksen, Mutaliboveja ei palauteta. Memorial ei lähettänyt vetoomusta, ja perhe palautettiin Venäjälle. Yhden lähteen mukaan Norja perusteli palauttamista "Tshetshenian parantuneilla olosuhteilla".

Rasul Mutalibovilla oli ollut vankat perusteet hakea turvapaikkaa ulkomailta. Hänen ja hänen perheensä turvallisuus on vaarassa Venäjällä, joka ei noudata kaikkia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Mutalibovien tämänhetkinen olinpaikka on tiedossa, mutta ihmisoikeusaktivistit ovat huolissaan hänen ja hänen perheensä tulevaisuudesta.

On the 24th of April Norway deported Rasul Mutalibov, his wife and three children to Russia. The family came from the North Caucasus and had lived in Norway for over four years. Human rights activists protested the deportation, but in the end the Norwegian authorities would have accepted only an appeal from HR organization Memorial in order to stop the deportation. Memorial failed to send the document to Norway. According to one source the reason for the deportation was "the improved situation in Chechnya".

It is clear that Rasul Mutalibov and his family are in danger in Russia. Their whereabouts are known, and their situation is being monitored.

Zubair Zubairajevin tapaus / Zubair Zubairaev's case

2009-05-07T14:46:00.010+03:00

Zubair Zubairajev, vankeusrangaistustaan Volgogradin vankilassa Venäjällä istuva tshetsheenimies, tarvitsee apua. Zubairajev tuomittiin vuonna 2007 tekaistuin syyttein viideksi vuodeksi vankeuteen. Häntä on sen jälkeen useaan otteeseen raa'asti kidutettu ja hänen sukulaisiaan on uhkailtu. Venäläistoimittaja Elena Maglevannaja, joka on julkisesti pitänyt esillä Zubairajevin tilannetta ja yrittänyt saada hänelle apua, on joutunut itse vaikeuksiin.

Amnesty International vetoaa toimimaan Zubair Zubairajevin puolesta:

Amnesty International

28 April 2009

Further Information on 342/08 (EUR 46/031/2008, 12 December 2008) and follow-up (EUR 46/005/2009, 10 February 2009; EUR 46/006/2009, 03 March 2009) - Torture/ill-treatment/health concern/non-provision of medical care

RUSSIAN FEDERATION Zubair Isaevich Zubairaev (m), 30 years old

Zubair Zubairaev was again severely beaten on 10 and 12 April, according to a report from his lawyer. When Zubair Zubairaev's lawyer visited him in the prison hospital in Volgograd on 23 April, he noticed signs of beatings on his client's body. The lawyer has stated that Zubair Zubairaev had severe bruising on his shoulders and across his chest. There were also signs of beatings on his lower back. The lawyer asked the prison hospital official to call for a doctor so that the injuries could be documented; however, the official reportedly refused to do so.

In August 2007 Zubair Zubairaev was sentenced to five years in a high security prison and sent to prison colony IAR-154/25 in Frolovo, Volgograd region. According to sources close to Zubair Zubairaev, he was tortured and otherwise ill-treated by prison colony officers throughout the period he was held there. This included the use of electric shocks. The sources reported that he was also repeatedlybeatenwith plastic bottles filled with water, as well as with truncheons and riflebutts, until he fainted, after which guards revived him in order to continue the beatings. No medical help was provided and the injuries he received were not recorded.

After making several complaints to the prosecutor's office about being tortured and ill-treated, Zubair Zubairaev was transferred to prison colony No 9 in Volgograd. In February 2008 he was admitted to prison hospital LIU-15 in Volgograd; however,thebeatings and other ill-treatment from the prison officers reportedlycontinued. Zubair Zubairaev complained again about his treatment to the authorities. This resulted in an inspection of the prison hospital in October 2008, by the Volgograd regional prosecutor whofound no evidence of misconduct by the prison authorities.

Officials at the prison hospital,as well as an official from the Volgograd Public Prosecutor's office, are said to have verbally threatened Zubair Zubairaev that if he does not stop complaining about his treatment in detention, his prison sentence will be extended or he might "accidentally" die in prison. They also reportedlymade threats against his family, saying "something might happen" to his sisters. In February 2009, Zubair Zubairaev was reportedly severely beaten and placed in an isolation cell as punishment for allegedly possessing a painkilling tablet.

BACKGROUND INFORMATION

Amnesty International regularly receives reports of torture or other ill-treatment in places of detention across the Russian Federation, including in prison colonies,and of the frequent failure of the authorities to investigate effectively such allegations and to bring those suspected of violations to justice. In February 2007, the UN Committee against Torture expressed its concern regarding the inadequate health care provided to people in pre-trial detention centres and prison colonies.

RECOMMENDED ACTION: Please send appeals to arrive as quickly as possible, in Russian, English or your own language:

- calling on the authorities to ensure that Zubair Zubairaev is not subjected to torture or other ill-treatment;

- calling on the authorities to ensurethat Zubair Zubairaev is treated in accordance with provisions set out in the UN Standard Minimum Rules for the Treatment of Prisoners;

- calling for an immediate, thorough, independent and impartial investigation into the allegations of torture and other ill-treatment and threats against Zubair Zubairaev and his family, with the results made public and those found responsible brought to justice;

- urging that Zubair Zuibairaev is examined by independent doctors and receives all necessary medical care, in accordance with provisions set out in the UN Standard Minimum Rules for the Treatment of Prisoners.

APPEALS TO:

Yurii Yakovlevich Chaika

Prosecutor General of the Russian Federation

Office of the Prosecutor General of the Russian Federation

Ul. Bolshaia Dmitrovka 15a

125 993 Moscow

Russian Federation

Fax: +7 495 692 1725 (fax may be switched off outside of office hours (four hours ahead of GMT)

Salutation: Dear Prosecutor General

Yurii Ivanovich Kalinin

Director of the Federal Service for Execution of Sentences

Federal Service for Execution of Sentences

Ul. Zhitnaia, 14

119991 GSP-1, Moscow

Russian Federation

Fax: +7 495 982 1930

Salutation: Dear Director

Vladimir Petrovich Lukin

Ombudsperson for Human Rights of the Russian Federation

Miasnitskaia ul. 47

107084 Moscow

Russian Federation

Fax: +7 495 60739 77

Salutation: Dear Ombudsperson

COPIES TO:

Leonid Leontievich Beliak

Prosecutor of Volgograd region

Pr.Lenina, 8

400066 Volgograd

Russian Federation

Email:pochtaproc@...

Salutation: Dear Prosecutor

and to diplomatic representatives of Russian Federation accredited to your country.

PLEASE SEND APPEALS IMMEDIATELY.Check with the International Secretariat, or your section office, if sending appeals after 9 June.